Lämmittelen laiskuuttani aloittaa blogimerkintöjen tekeminen linkittämällä oheen esimerkkejä taiteesta tehdystä tv-realitystä:
Work of Art - The next great artist - ensimmäinen jakso :
ohjautuu youtubeen.
http://youtu.be/PEbPMZh_rHs
Tässä on tosi- Tv:tä sen puuduttavassa olomuodossa - eli video jonottamisesta kyseiseen ohjelmaan pääsemiseksi:
School of Saatchi - ensimmäinen jakso - 4ssä osassa :
Ja sitten tietenkin Suomen oma "saatchi": mr. Salmela ja taiteilijaelämää:
http://www.katsomo.fi/?treeId=33004008
Meidän ideamme ei kuitenkaan ole tehdä parodiaa tai minkäänlaista suoraa kommenttia taiteesta tehdyille tosi-tv ohjelmille - ajatuksena on pikemmin käyttää joitain formaatin ominaispiirteitä tapana muodottaa projektia ja saada sen "tuloksia" jaettavaan muotoon.
Mutta mielenkiintoista on tosi-tv:n asema ja suhde taiteeseen ja taiteen ammattikäytäntöihin - nimenomaan sen suhteessa esilläolon kysymykseen, joka tuli esille tee-se-itse dokumentaristien taltioidessa jonotusta ja haastatellessa ohjelmaan pyrkineitä. Kuinka merkityksellistä julkisuus on? Tai pikemmin näkyvyyden saaminen omille teoksilleen / työlleen?
Examples of reality TV programmes including art & artists - How important is "exposure" to an artist (as they put it in the DIY documentaries about the lines to audition in the serie Work of Art : Next Great Artist) ?
11. heinäkuuta 2011
8. heinäkuuta 2011
Hankkeen kuvaus / The description
Swapping Swapping the Practices on taiteilijoiden ammattikäytäntöjä sekä kollegiaalista tiedon jakamista ja oppimista kartoittava projekti, joka koostuu työpajasta ja sitä taltioivasta tosi-tv muotoon rakennetusta dokumentaatiosta. Tarkoituksena on tarkastella kuvataiteen olemassaoloa nyky-yhteiskunnassa. Projektissa käsitellään sitä, miten kuvataidetta tehdään, miten siitä puhutaan ja mille kuvataitelijuus rakentuu juuri nyt - nimenomaan kuvataiteilijoiden omista näkemyksistä ja kokemuksista lähtien. Tätä varten järjestämme työpajan, jossa taiteilijat tuovat esiin tekemistään ja ajatuksiaan. Koemme, että on olennaista järjestää taiteilijalähtöisiä projekteja, joissa taiteilijat itse määrittelevät asemansa instituutioiden ja organisaatioiden ulkopuolella.
Viikonlopun aikana tapahtuvaan työpajaan osallistuu 10 taiteilijaa, jotka jakautuen pareihin vaihtavat ja “opettavat” toisilleen omaa taiteellista toimintaansa käytännön tekemisen kautta. Vertaisvuorovaikutuksen kautta avaamme taiteilijan ammattikuvaa ja käytäntöjä; sitä mitä on taiteellinen ajattelu ja työ sekä minkälaisia mahdollisuuksia yhteisöllisessä oppimisessa on. Tarkoituksenamme on kehittää yhteisöllisen tekemisen mallia ei ainoastaan itseohjautuvana toimintana (ystäväpiirit, työhuonokompleksit) vaan myös rakenteellisena alustana ihmisten kokoontuessa yhteen jakamaan ammattitaitoansa.
Projektissa tutustutaan toisen taitelijan tapaan tehdä taidetta eli siis konkreettisesti myös tehdään “teosta”, miten se kunkin taiteilijan kohdalla ilmeneekin, käyttäen itselleen vieraita välineitä tai metodeja. Kevään aikana olemme kutsuneet projektiin 5 taiteilijaa, joista kukin kutsuu itse itselleen parin. Lopputulokset esitetään Galleria Alkovissa työpajaviikon- lopun jälkeen. Pyrkimyksenä ei ole osallistujien siirtyminen toisen välineen tai toimintatavan käyttäjäksi sinänsä, vaan pikemminkin mahdollisuus kokeilla ja avata omaa tekemistään, selittäessään ja yrittäessään välittää toiselle miten oma prosessi rakentuu samalla kokeilellen miten toisen lähestymistapa taiteen tekemiseen muodostuu. Prosessin aikana pohditaan miten taiteellinen ajattelu ilmenee ja kuinka opitaan taiteelliseksi toimijaksi, miten oma ammattikuva on rakentunut ja minkälaiseen osaamiseen se pohjaa.
Projektin aikana järjestetään ryhmäkeskusteluja ja prosessia purkavia yksilö- ja yhteishaastatteluja, joissa taiteilijat voivat tuoda esiin tekemistään ja pohtia sen sijoittumista laajempaan viitekehykseen. Haastattelujen kautta pyritään etsimään vastauksia hankkeessa esitettäviin kysymyksiin (miten teet ja miksi teet, mitä teet). Viikonlopun työpajan tarkoituksena on tarjota rajattu aika ja paikka näihin kysymyksiin vastaamiselle, ja tekemiseen keskittymiselle oman arkitoiminnan ulkopuolella. Tarkoituksena on mahdollistaa irrottautuminen omista taiteellisista käytännöistä,jotta niitä voisi tarkastella vapaammin.Työpaja on eräänlainen“laboratorio”,jossa omaa taiteellista tekemistään voi reflektoida ja asettaa kokeilun alaiseksi samalla oppien jotain uutta.
Taiteilijoiden reflektion stimuloimiseen, ja projektin taltioimiseen, käytämme tosi-tv formaattiin rakennettua dokumentaatiota. Sen tarkoituksena on taltioida ja esittää prosessi pohdintoineen selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla.Tosi-tv:n “itsereflektio-insertti” keskittyneisyys ja formaatin tekijyyttä hävittävä muoto tuovat dokumentaatioon yleisyyttä ja jaettavuutta korostavan puolen. Tarkoituksena on levittää tämänlaista taiteellisen pohdinnan, praktiikan jakamisen, tekemisen ja kokeilemisen sekä taltioinnin yhdistävää mallia myös muiden toimijoiden ja yhteisöjen hyödynnettäväksi ja rakentaa näitä kokeiluja esittävien dokumenttien verkosto.
Hankkeen tarkoituksena on etsiä vastausta mm. kysymyksiin: Mikä merkitys on itse tekemisellä ja sen konkreettisilla tuloksilla taiteilijan toiminnassa? Miten taiteilijat paikantavat tekemisensä merkityksen, hyödyn? Mitkä ovat taiteellisen toiminnan kollegiaaliset mahdollisuudet? Millaisia ovat taiteelliset prosessit ja miksi ne ovat muodostuneet sellaisiksi kuin ne ovat? Minkälaisia asemia taiteilijoille rakentuu yhteiskunnassa? Miten taiteilija tulee toimeen niin aineellisesti kuin henkisestikin luovassa markkinataloudessa? Miten taiteilija asemoituu ja asemoi itsensä palvelukulttuurissa? Missä määrin taiteellisia tuloksia kohdellaan “tuotteina” ja mitä tämä kohtelu tarkoittaa? Millaiset ovat taiteen tulevaisuuden näkymät, erityisesti kollektiivisen tekemisen kautta nähtynä? Mitä on taiteilijuus julkisena ammattina? Mikä on taiteilijan suhde yleisöön, esillä oloon ja itsensä markkinointiin?
Alati muuttuvassa kulttuurissa on tarpeellista vastata näihin kysymyksiin aina yhä uudestaan. Hankkeemme pyrkii vastaamaan niihin hetkellisesti kiinnittämällä huomion siihen toimintaan, jota taiteilijat tekevät.Tämä tapahtuu taitelijoiden itsemäärittämistä lähtökohdista avaten ja valoitten niitä syitä ja tapoja, joita taiteilijat omissa ammattikäytännöissään ja toiminnassaan kantavat. Tällä hetkellä oppimisen ja yhteisöllisyyden vertauskohdat löytyvät niin kuvataiteilijaksi kouluttautumisessa opetusyhteisöissä kuin järjestöjen yhteisöllisen toiminnan roolissa. Koemme, että näiden lisäksi on tarve jollekin dynaamisemmalle ja avoimemmalle tavalle jakaa ja käsitellä taiteilijuutta. Koulut vastaavat instituutioasemassaan kuvataitaiteilijan ammattikuvan muodostumiseen, ja tarjoavat lähtökohdallisesti yhteisön, jonka kautta monet ammattinaan kuvataidetta tekevät ovat toimintaansa tottuneet pohtimaan ja jakamaan.
Tutkinnon suorittamisen jälkeen tämän yhteisöllisyyttä tavoitteleva kuuluminen on usein järjestö- ja yhdistystoiminnan kautta ammattikuvaa puolustavassa ja vaalivassa toiminassa. Kuitenkin tuntuu, että jotain jää puuttumaan näiden järjestelmällisimpien yhteisöllisten rakenteiden ja spontaanimman ystäväpiirin ajatustenvaihdon väliltä. Jonkinlainen rakenteellinen kollegiaalinen yhteys, jossa ei lähtökohtaisesti tavoitella mitään tiettyä tulosta, vaan havainnoidaan ja hahmotetaan vapaasti ja yksilökohtaisista näkökulmista lähtien sitä mitä taiteilijuus on ja mitä tehdään. Koulussa on vaikea saada otetta ammattikäytäntöihin “oikeassa elämässä” ja järjestötoiminta usein kangistuu päätöksenteon paineen alla haluksi vakauttaa ja vakiinnuttaa toiminnallinen jatkuvuus.
Hanke peilaa koko yhteiskuntaa ja nykykulttuuria paikantaessaan ja pohtiessaan luovuuden roolia, miten “innovaatioiden” tekemisen paine näkyy sekä mistä kertoo sopeutuvaisuuden ja muokkautuvaisuuden korostaminen pätevyyden mittana. Projekti lähtee tarkastelemaan tätä luovan työn ammattilaisuuden kautta taiteilijan näkökulmasta, miettien praktiikkaa, mitä tehdään ja miksi? Miten taiteen tekeminen suhteutuu yhteiskuntaan, toimeentuloon, arvostuksen ja aseman kautta, sekä kuinka taiteilijana selvitydytään henkisesti ulkoisista ja sisäistä haasteista.
The project is called Swapping the Practices - and it deals with artistic practices and collegial distribution of knowledge and learning - consisting of workshop and a documentary formed as reality-tv video. Our goal is to observe the value of art in contemporary society. In order to do so we have to determine how art is made, what we speak about it and to what being an artist is based upon right now. And we want to deal with this subject especially based on the experiences and viewpoints of artists. To do so we organize a workshop where artists can bring their thoughts forward.
The workshop itself is meant to happen next Autumn (in september-october). We ask the participants to work during one weekend in a location at Helsinki. The initial starting point of this project is artist-based concentrating on the viewpoints of artists according to their needs and pursuits about their practice. We will try to determine the content of this workshop as well as methods of working together with all the participators.Because we ourselves work as artists as well we have wanted to ask interesting artists to get together in terms of this project to generate discussion and open up their own artistic working methods in order to think about and assess the position of art in society in general at the moment. We want to especially focus on observing these issues from the artistic perspective away from the institutional actors (like the states cultural offices, universities ect.).
As a beginning of this project we invite 5 artists to participate, of which each will in their turn ask one artist to "swap" practices with: meaning trying out for instance this other artist's style, method, way or technic of working. This can mean anything from learning a new skill or philosophical mindset of addressing things. The main point is that both participants of these pairs gets something and give something to each other.
These artist pairs form the workshop group of 10 artists in total.
Through collegial interaction our goal is to open up artists own ideas about his/hers profession and practices that are involved with it, what artistic thinking and work is and what kind of possibilities can be found in communal learning. Our intention is to develop communal working not only as self-organized methods (thru friendship circles or workspace-communities) but also as a platform for people to get-together to share their knowledge, skills and professional talents. In the project onegets acquainted with another artists way of making "the work", how ever it may manifest itself in each of the artists work, using strange and different methods and tools for oneself. The end results are presented in Gallery Alkovi (www.alkovi.com) after the workshop weekend.
Our intent isn't changing participants way of working in to using another tool or medium as it is, mainly the point is to try to perceive how one's own working process is molded and and how way of thinking about art is formed by explaining it to someone else and someone explaining at you at the same time. The process aims to observe how one's own artistic thinking is manifested and how one learns to be an artistic practitioner, how one's artist image is build and to what kind of skills and knowing does it base upon.
We will organize group discussions and interviews both in groups and as individually during the process. In there the artist can bring forward his/hers way of thinking and doing setting it at the same time to a larger context. With these interviews we try to search answers to questions involved with the project (like what you do, why you do it, how you do it). The weekend workshop is meant to offer a restricted time and space for answering to these questions outside of everyday surroundings and working. The main idea is to unattached oneself from the one's own artistic practice in order to observe it more freely. It is a sort of a " laboratory " in where one can reflect and observe one's own artistic practice in the same time learning something new. It is meant also for thinking about the meaning of art and its place in society. Some of the questions to be answered are; what does cultural export mean, what is the artist's position in "creative economy" and how problems involved with artist's livelihood effect artistic work? ect.
Our focus is to gather and present valuable information that mirrors the artistic practice as well as thoughts about his/hers profession at this moment in time.
Viikonlopun aikana tapahtuvaan työpajaan osallistuu 10 taiteilijaa, jotka jakautuen pareihin vaihtavat ja “opettavat” toisilleen omaa taiteellista toimintaansa käytännön tekemisen kautta. Vertaisvuorovaikutuksen kautta avaamme taiteilijan ammattikuvaa ja käytäntöjä; sitä mitä on taiteellinen ajattelu ja työ sekä minkälaisia mahdollisuuksia yhteisöllisessä oppimisessa on. Tarkoituksenamme on kehittää yhteisöllisen tekemisen mallia ei ainoastaan itseohjautuvana toimintana (ystäväpiirit, työhuonokompleksit) vaan myös rakenteellisena alustana ihmisten kokoontuessa yhteen jakamaan ammattitaitoansa.
Projektissa tutustutaan toisen taitelijan tapaan tehdä taidetta eli siis konkreettisesti myös tehdään “teosta”, miten se kunkin taiteilijan kohdalla ilmeneekin, käyttäen itselleen vieraita välineitä tai metodeja. Kevään aikana olemme kutsuneet projektiin 5 taiteilijaa, joista kukin kutsuu itse itselleen parin. Lopputulokset esitetään Galleria Alkovissa työpajaviikon- lopun jälkeen. Pyrkimyksenä ei ole osallistujien siirtyminen toisen välineen tai toimintatavan käyttäjäksi sinänsä, vaan pikemminkin mahdollisuus kokeilla ja avata omaa tekemistään, selittäessään ja yrittäessään välittää toiselle miten oma prosessi rakentuu samalla kokeilellen miten toisen lähestymistapa taiteen tekemiseen muodostuu. Prosessin aikana pohditaan miten taiteellinen ajattelu ilmenee ja kuinka opitaan taiteelliseksi toimijaksi, miten oma ammattikuva on rakentunut ja minkälaiseen osaamiseen se pohjaa.
Projektin aikana järjestetään ryhmäkeskusteluja ja prosessia purkavia yksilö- ja yhteishaastatteluja, joissa taiteilijat voivat tuoda esiin tekemistään ja pohtia sen sijoittumista laajempaan viitekehykseen. Haastattelujen kautta pyritään etsimään vastauksia hankkeessa esitettäviin kysymyksiin (miten teet ja miksi teet, mitä teet). Viikonlopun työpajan tarkoituksena on tarjota rajattu aika ja paikka näihin kysymyksiin vastaamiselle, ja tekemiseen keskittymiselle oman arkitoiminnan ulkopuolella. Tarkoituksena on mahdollistaa irrottautuminen omista taiteellisista käytännöistä,jotta niitä voisi tarkastella vapaammin.Työpaja on eräänlainen“laboratorio”,jossa omaa taiteellista tekemistään voi reflektoida ja asettaa kokeilun alaiseksi samalla oppien jotain uutta.
Taiteilijoiden reflektion stimuloimiseen, ja projektin taltioimiseen, käytämme tosi-tv formaattiin rakennettua dokumentaatiota. Sen tarkoituksena on taltioida ja esittää prosessi pohdintoineen selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla.Tosi-tv:n “itsereflektio-insertti” keskittyneisyys ja formaatin tekijyyttä hävittävä muoto tuovat dokumentaatioon yleisyyttä ja jaettavuutta korostavan puolen. Tarkoituksena on levittää tämänlaista taiteellisen pohdinnan, praktiikan jakamisen, tekemisen ja kokeilemisen sekä taltioinnin yhdistävää mallia myös muiden toimijoiden ja yhteisöjen hyödynnettäväksi ja rakentaa näitä kokeiluja esittävien dokumenttien verkosto.
Hankkeen tarkoituksena on etsiä vastausta mm. kysymyksiin: Mikä merkitys on itse tekemisellä ja sen konkreettisilla tuloksilla taiteilijan toiminnassa? Miten taiteilijat paikantavat tekemisensä merkityksen, hyödyn? Mitkä ovat taiteellisen toiminnan kollegiaaliset mahdollisuudet? Millaisia ovat taiteelliset prosessit ja miksi ne ovat muodostuneet sellaisiksi kuin ne ovat? Minkälaisia asemia taiteilijoille rakentuu yhteiskunnassa? Miten taiteilija tulee toimeen niin aineellisesti kuin henkisestikin luovassa markkinataloudessa? Miten taiteilija asemoituu ja asemoi itsensä palvelukulttuurissa? Missä määrin taiteellisia tuloksia kohdellaan “tuotteina” ja mitä tämä kohtelu tarkoittaa? Millaiset ovat taiteen tulevaisuuden näkymät, erityisesti kollektiivisen tekemisen kautta nähtynä? Mitä on taiteilijuus julkisena ammattina? Mikä on taiteilijan suhde yleisöön, esillä oloon ja itsensä markkinointiin?
Alati muuttuvassa kulttuurissa on tarpeellista vastata näihin kysymyksiin aina yhä uudestaan. Hankkeemme pyrkii vastaamaan niihin hetkellisesti kiinnittämällä huomion siihen toimintaan, jota taiteilijat tekevät.Tämä tapahtuu taitelijoiden itsemäärittämistä lähtökohdista avaten ja valoitten niitä syitä ja tapoja, joita taiteilijat omissa ammattikäytännöissään ja toiminnassaan kantavat. Tällä hetkellä oppimisen ja yhteisöllisyyden vertauskohdat löytyvät niin kuvataiteilijaksi kouluttautumisessa opetusyhteisöissä kuin järjestöjen yhteisöllisen toiminnan roolissa. Koemme, että näiden lisäksi on tarve jollekin dynaamisemmalle ja avoimemmalle tavalle jakaa ja käsitellä taiteilijuutta. Koulut vastaavat instituutioasemassaan kuvataitaiteilijan ammattikuvan muodostumiseen, ja tarjoavat lähtökohdallisesti yhteisön, jonka kautta monet ammattinaan kuvataidetta tekevät ovat toimintaansa tottuneet pohtimaan ja jakamaan.
Tutkinnon suorittamisen jälkeen tämän yhteisöllisyyttä tavoitteleva kuuluminen on usein järjestö- ja yhdistystoiminnan kautta ammattikuvaa puolustavassa ja vaalivassa toiminassa. Kuitenkin tuntuu, että jotain jää puuttumaan näiden järjestelmällisimpien yhteisöllisten rakenteiden ja spontaanimman ystäväpiirin ajatustenvaihdon väliltä. Jonkinlainen rakenteellinen kollegiaalinen yhteys, jossa ei lähtökohtaisesti tavoitella mitään tiettyä tulosta, vaan havainnoidaan ja hahmotetaan vapaasti ja yksilökohtaisista näkökulmista lähtien sitä mitä taiteilijuus on ja mitä tehdään. Koulussa on vaikea saada otetta ammattikäytäntöihin “oikeassa elämässä” ja järjestötoiminta usein kangistuu päätöksenteon paineen alla haluksi vakauttaa ja vakiinnuttaa toiminnallinen jatkuvuus.
Hanke peilaa koko yhteiskuntaa ja nykykulttuuria paikantaessaan ja pohtiessaan luovuuden roolia, miten “innovaatioiden” tekemisen paine näkyy sekä mistä kertoo sopeutuvaisuuden ja muokkautuvaisuuden korostaminen pätevyyden mittana. Projekti lähtee tarkastelemaan tätä luovan työn ammattilaisuuden kautta taiteilijan näkökulmasta, miettien praktiikkaa, mitä tehdään ja miksi? Miten taiteen tekeminen suhteutuu yhteiskuntaan, toimeentuloon, arvostuksen ja aseman kautta, sekä kuinka taiteilijana selvitydytään henkisesti ulkoisista ja sisäistä haasteista.
The project is called Swapping the Practices - and it deals with artistic practices and collegial distribution of knowledge and learning - consisting of workshop and a documentary formed as reality-tv video. Our goal is to observe the value of art in contemporary society. In order to do so we have to determine how art is made, what we speak about it and to what being an artist is based upon right now. And we want to deal with this subject especially based on the experiences and viewpoints of artists. To do so we organize a workshop where artists can bring their thoughts forward.
The workshop itself is meant to happen next Autumn (in september-october). We ask the participants to work during one weekend in a location at Helsinki. The initial starting point of this project is artist-based concentrating on the viewpoints of artists according to their needs and pursuits about their practice. We will try to determine the content of this workshop as well as methods of working together with all the participators.Because we ourselves work as artists as well we have wanted to ask interesting artists to get together in terms of this project to generate discussion and open up their own artistic working methods in order to think about and assess the position of art in society in general at the moment. We want to especially focus on observing these issues from the artistic perspective away from the institutional actors (like the states cultural offices, universities ect.).
As a beginning of this project we invite 5 artists to participate, of which each will in their turn ask one artist to "swap" practices with: meaning trying out for instance this other artist's style, method, way or technic of working. This can mean anything from learning a new skill or philosophical mindset of addressing things. The main point is that both participants of these pairs gets something and give something to each other.
These artist pairs form the workshop group of 10 artists in total.
Through collegial interaction our goal is to open up artists own ideas about his/hers profession and practices that are involved with it, what artistic thinking and work is and what kind of possibilities can be found in communal learning. Our intention is to develop communal working not only as self-organized methods (thru friendship circles or workspace-communities) but also as a platform for people to get-together to share their knowledge, skills and professional talents. In the project onegets acquainted with another artists way of making "the work", how ever it may manifest itself in each of the artists work, using strange and different methods and tools for oneself. The end results are presented in Gallery Alkovi (www.alkovi.com) after the workshop weekend.
Our intent isn't changing participants way of working in to using another tool or medium as it is, mainly the point is to try to perceive how one's own working process is molded and and how way of thinking about art is formed by explaining it to someone else and someone explaining at you at the same time. The process aims to observe how one's own artistic thinking is manifested and how one learns to be an artistic practitioner, how one's artist image is build and to what kind of skills and knowing does it base upon.
We will organize group discussions and interviews both in groups and as individually during the process. In there the artist can bring forward his/hers way of thinking and doing setting it at the same time to a larger context. With these interviews we try to search answers to questions involved with the project (like what you do, why you do it, how you do it). The weekend workshop is meant to offer a restricted time and space for answering to these questions outside of everyday surroundings and working. The main idea is to unattached oneself from the one's own artistic practice in order to observe it more freely. It is a sort of a " laboratory " in where one can reflect and observe one's own artistic practice in the same time learning something new. It is meant also for thinking about the meaning of art and its place in society. Some of the questions to be answered are; what does cultural export mean, what is the artist's position in "creative economy" and how problems involved with artist's livelihood effect artistic work? ect.
Our focus is to gather and present valuable information that mirrors the artistic practice as well as thoughts about his/hers profession at this moment in time.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)