The project has made me think on how to develop some of the collaborative and discursive elements we had in the workshop in order to make a constant forum or a tool to address diverse topics on contemporary artistic practice as well as its connection and situation in society. I feel that progressing on the experience we had - and using the documentary as a material for presenting - and of perhaps raising discussion on what should and could be done better - in terms of realizing workshop, as well as presenting them to the audience making the audiovisual document. I feel that the simple tactic of letting people to talk to each other is the most interesting. Discussion is an organic way of enabling multiple viewpoints without the need of explaining and over analyzing the statements that are being made by a voice over or some other kind of mark of the"author". Reflection in a group situation is by its own nature filled with dynamics of different people and perspectives. The idea of a voice over seems forced when people's active attitude towards voicing out their thinking is present.
I think about voice over because I want to think about the future of this project and its possible manifestations - and what should be focused on. What is the added value on the fact that the workshop is being documented on video and visible to the audience - because I feel that even though I am not sure if this kind of video that we made is able to depict the situation in its core - it is still an attempt to portray "what happened" - meaning what were discussed and what approaches people took on to the question of artistic practice.
I feel that I don't want to introduce a ready and finished package with SwappingThePractices, even though this world seems to be filled with processes, it is still wide enough formulation that functions as the title for the way I want to deal with the issues of the what is been connected and emerged when people get together, what means practice and what is its relation on how art is, what are we making by discussing and what are we making by presenting, and all in all what kinds of approaches are needed in order to distill or to awaken reality.
29. syyskuuta 2012
30. toukokuuta 2012
Dokkari koottu / Documend assembled
Tänään sitten sanoimme, että ok, tämä dokumentaatio on nyt tällainen ja sellaisenaan tässä hetkessä valmis. Eli kovin on vaikeaa on sanoa, että ei olisi mitään viilattavaa mutta kyllä se nyt saa olla noin. Nyt uunituoretta tilitystä:
Aliarvioin huimasti tekstitykseen tarvitun ajan ja tein kaksi tiivistunnelmaista vuorokautta läpeensä hommia ottaakseni kiinni tämän virhearvioinnin aiheuttaman tilan. Ja dokumentin tekstityksiin varmaan on tarttunut jotain tästä hopusta. Mutta siis prosessit ovat sellaisia. Uusi leikkausohjelma, paljon puhetta ja sanottavaa joka ei käänny englanniksi ihan sanasta sanaan ja sitten vielä pienen pientä fiksailua, joka on kuluttavaa kun kokonaisuus on niinkin pitkä. Jos alustavasti materiaalia oli noin 26 tuntia ja sitten kävimme sitä lävitse yhdessä ja erikseen ja tiivistimme työpajaviikonlopun prosessin lopulta 1 tunnin ja noin 10 minuutin pituiseksi "läpikäynniksi".
Koska työstämme materiaalia vielä verkkosivuja varten, on projektin tuotanto vielä käynnissä, ja paljon oleellista itse projetillekin tulee esiin nettisivuille laitettavista videoista, ne eivät siinä mielessä ole vain "extraa" vaan tärkeä osa tätä projektia. Varmaankin joudumme vielä tarkentamaan sitä itsellemmekin, että mikä on tämän nyt valmistuneen dokumentaation suhde on tähän hankeeseen kokonaisuudessaan. Se ei nimittäin ole lopputulos.
______
Today we said that - Okay this documentation is now like this - and as it is here at this moment - ready. That meaning that it is very hard to say that there wouldn't have been left anything to tweak but now it may be left like that. Now fresh pouring of thoughts from behind the scenes: I totally underestimated the time needed to make the subtitles and made two quite intensive days and nights work in order to compensate for the situation that this bad assesment led me. And there must be some traces left in the document subtitlesofthat hurry. But processes are like that. New editing software, lot of talk that dosn't traslate easily end then little fixing of this and that, which is tiresome when the entity is even that long. If we initially had material about 26 hrs and then we went through it together and individually ending up with a 1 hr and 10 minutes of distillation - or like we say a "walkthrough" of the process of the workshop weekend. Because we still work on the material for the web pages, the project production still going, and lot of the essential things to the project are presented through the videos put on to the project's web page. And they are not in that sense in anyway "extra" but an important part of this project. We probably have to still focus a bit to orselves as well that what is the relationship of this documantation to the whole project. Because it is not the end result.
Aliarvioin huimasti tekstitykseen tarvitun ajan ja tein kaksi tiivistunnelmaista vuorokautta läpeensä hommia ottaakseni kiinni tämän virhearvioinnin aiheuttaman tilan. Ja dokumentin tekstityksiin varmaan on tarttunut jotain tästä hopusta. Mutta siis prosessit ovat sellaisia. Uusi leikkausohjelma, paljon puhetta ja sanottavaa joka ei käänny englanniksi ihan sanasta sanaan ja sitten vielä pienen pientä fiksailua, joka on kuluttavaa kun kokonaisuus on niinkin pitkä. Jos alustavasti materiaalia oli noin 26 tuntia ja sitten kävimme sitä lävitse yhdessä ja erikseen ja tiivistimme työpajaviikonlopun prosessin lopulta 1 tunnin ja noin 10 minuutin pituiseksi "läpikäynniksi".
Koska työstämme materiaalia vielä verkkosivuja varten, on projektin tuotanto vielä käynnissä, ja paljon oleellista itse projetillekin tulee esiin nettisivuille laitettavista videoista, ne eivät siinä mielessä ole vain "extraa" vaan tärkeä osa tätä projektia. Varmaankin joudumme vielä tarkentamaan sitä itsellemmekin, että mikä on tämän nyt valmistuneen dokumentaation suhde on tähän hankeeseen kokonaisuudessaan. Se ei nimittäin ole lopputulos.
______
Today we said that - Okay this documentation is now like this - and as it is here at this moment - ready. That meaning that it is very hard to say that there wouldn't have been left anything to tweak but now it may be left like that. Now fresh pouring of thoughts from behind the scenes: I totally underestimated the time needed to make the subtitles and made two quite intensive days and nights work in order to compensate for the situation that this bad assesment led me. And there must be some traces left in the document subtitlesofthat hurry. But processes are like that. New editing software, lot of talk that dosn't traslate easily end then little fixing of this and that, which is tiresome when the entity is even that long. If we initially had material about 26 hrs and then we went through it together and individually ending up with a 1 hr and 10 minutes of distillation - or like we say a "walkthrough" of the process of the workshop weekend. Because we still work on the material for the web pages, the project production still going, and lot of the essential things to the project are presented through the videos put on to the project's web page. And they are not in that sense in anyway "extra" but an important part of this project. We probably have to still focus a bit to orselves as well that what is the relationship of this documantation to the whole project. Because it is not the end result.
7. toukokuuta 2012
EDITING
Onhan tämä vaikeaa kun n. 30 tunnista pitäisi saada kokoon napakka max. 45 minuuttinen. Koska työtä tekee tehokkaasti vain maksimissaan 4 tuntia kerrallaan - tuntuu että aivot käyvät ylikierroksia ja elän uudestaan ja uudestaan samaa viikonloppua. Mutta halu tai välttämättömyyskin saada valmista aikaan on. Olen miettinyt paljon sitä miten tuoda esiin ihmisten ajatuksia ettei lopputulos olisi vain rakeisia ajatuspaloja ja miten tämä projekti liittyy tosi-tv:seen - alkuasetelmaan jonka määritimme. Ehkä ei mitenkään - ehkä se on vain osana rakennetta mutta ei muotoa. Tai toisinpäin. LOL
Tottakai täytyy myöntää että editoinnissa on kestänyt pidempää kuin olimme suunnitelleet. Osaksi oli aluksi nääntymystä - eräänlaista väsymystä ja etäisyyden tarvetta. Sitten oli kaikkea muuta. Mutta koska meistä tuntuu että tämä on eräänalainen avaava hanke - kiinnostus olisi jo miettiä mitä seuraavaksi.
/ It seems to be quite hard to make 30 hours of material to fit 45 minutes. Because one works only 4 hours efficiently at a time - it feels that brains function on overdrive and I go through again and again the same weekend. But wanting and (needing to) finish exists. I have been thinking a lot how to bring forward peoples thoughts so that the end result won't be just grainy snippets and how this project is linked with the idea of reality-tv - a pre-condition that we placed. Maybe it isn't included at all - maybe it's part of the structure and not the form. Or other way round. LOL
Of course I have to admit that editing process has taken longer than we had planned. Partly because at the beginning we we're exhausted - tired and wanting to have distance from the project. Then there was everything else. But because we feel that this was a sort of initiative project - we are interested in thinking whats next.
Tottakai täytyy myöntää että editoinnissa on kestänyt pidempää kuin olimme suunnitelleet. Osaksi oli aluksi nääntymystä - eräänlaista väsymystä ja etäisyyden tarvetta. Sitten oli kaikkea muuta. Mutta koska meistä tuntuu että tämä on eräänalainen avaava hanke - kiinnostus olisi jo miettiä mitä seuraavaksi.
/ It seems to be quite hard to make 30 hours of material to fit 45 minutes. Because one works only 4 hours efficiently at a time - it feels that brains function on overdrive and I go through again and again the same weekend. But wanting and (needing to) finish exists. I have been thinking a lot how to bring forward peoples thoughts so that the end result won't be just grainy snippets and how this project is linked with the idea of reality-tv - a pre-condition that we placed. Maybe it isn't included at all - maybe it's part of the structure and not the form. Or other way round. LOL
Of course I have to admit that editing process has taken longer than we had planned. Partly because at the beginning we we're exhausted - tired and wanting to have distance from the project. Then there was everything else. But because we feel that this was a sort of initiative project - we are interested in thinking whats next.
13. tammikuuta 2012
Materiaalin työstöä - vähän ajatuksia välillä / Working the material - a few notes on the way
Heti työpajan jälkeen olin aika "täynnä" ja sen prosessointi mitä projekti oli (minulle) tai mitä siitä jäi jälkeen on nyt parhaillaan käynnissä. Teimme pienen tiivistyksen 1/2 - lehteen http://www.puolilehti.fi/ jossa otimme mukaan ajatuksia kommenteista joita esitettiin meidän työpajan jälkeisessä tapaamisessa. Luulin, että kirjoittaisimme isomman jutun, mutta koska olin käsittänyt väärin ja tilaa oli niukemmin, teimme ratkaisun jossa laitoimme vähän ajatuksia kasaan.
Olemme katsoneet vasta osan kuvatusta materiaalista, ja mielenkiintoisaa pohdintaa on kyllä tallentunut. Työpajassa oli niin paljon hyvää keskustelua - onneksi sitä on tullut myös talteen. Ja siksipä haaste tehdä siitä NAPAKKA dokumentti on vielä vaikeampi - materiaalia olisi kyllä laajempaankin kokonaisuuteen. Ja me mietimmekin Artun kanssa vaihtoehtoisia tapoja esittää materiaalia.
Minun omaan työskentelyyni työpaja on kyllä vaikuttanut. Se on tarkoittanut itselle asetetun vaatimuksen - tekemisen ja sanomisen luonteesta ja sen merkityksestä - tarkentumista. Työpajan jälkeen tunnen uskaltavani aiempaa paremmin luottaa siihen, että se mitä itse tunnen ja ajattelen toimii ja "riittää". Ja paradoksaalisesti myös paremmin osaan kyseenalaistaa oman tekemiseni motiiveja.
Ehkä se on keskusteluyhteyden luomisen kautta jäsentyvää omien ajatusten "löytämistä" tai ehkä niiden ulostuontiin liittyvää tiivistymistä ja jakamiseen liittyvää mielihyvää.
-----
/As soon as the workshop was over I was kind of "full" and prosessing what project was (for me) or what was left behind is now currently active. We did a small summary to 1/2- magazine http://www.puolilehti.fi/
in which we took in parts of the comments that where presented in the meeting after the workshop. I thought that we would write a bigger story - but because I had misunderstood and there where less words in the piece that I had thought - we ended up just putting some thoughts together.
We have watched just a part of the filmed material and interesting thoughts has been recorded. Because in the workhop had so much good discussion - I am glad that it has also been captured. And therefore the challenge to make a COMPACT document is even more harder, there is enough material for a larger entity.
This workshop has influenced my own work. It has meant sharpening of the claim that I have set for my self - about the nature of doing and saying and its meaning. After the workhop I feel that I have better courage than earlier to trust in what I say and feel works and is "enough". And paradoxically I can also better question the motives of my own working.
Maybe it is about my own thoughts being structured thru discussion and the pleasure that one gets in sharing them.
Olemme katsoneet vasta osan kuvatusta materiaalista, ja mielenkiintoisaa pohdintaa on kyllä tallentunut. Työpajassa oli niin paljon hyvää keskustelua - onneksi sitä on tullut myös talteen. Ja siksipä haaste tehdä siitä NAPAKKA dokumentti on vielä vaikeampi - materiaalia olisi kyllä laajempaankin kokonaisuuteen. Ja me mietimmekin Artun kanssa vaihtoehtoisia tapoja esittää materiaalia.
Minun omaan työskentelyyni työpaja on kyllä vaikuttanut. Se on tarkoittanut itselle asetetun vaatimuksen - tekemisen ja sanomisen luonteesta ja sen merkityksestä - tarkentumista. Työpajan jälkeen tunnen uskaltavani aiempaa paremmin luottaa siihen, että se mitä itse tunnen ja ajattelen toimii ja "riittää". Ja paradoksaalisesti myös paremmin osaan kyseenalaistaa oman tekemiseni motiiveja.
Ehkä se on keskusteluyhteyden luomisen kautta jäsentyvää omien ajatusten "löytämistä" tai ehkä niiden ulostuontiin liittyvää tiivistymistä ja jakamiseen liittyvää mielihyvää.
-----
/As soon as the workshop was over I was kind of "full" and prosessing what project was (for me) or what was left behind is now currently active. We did a small summary to 1/2- magazine http://www.puolilehti.fi/
in which we took in parts of the comments that where presented in the meeting after the workshop. I thought that we would write a bigger story - but because I had misunderstood and there where less words in the piece that I had thought - we ended up just putting some thoughts together.
We have watched just a part of the filmed material and interesting thoughts has been recorded. Because in the workhop had so much good discussion - I am glad that it has also been captured. And therefore the challenge to make a COMPACT document is even more harder, there is enough material for a larger entity.
This workshop has influenced my own work. It has meant sharpening of the claim that I have set for my self - about the nature of doing and saying and its meaning. After the workhop I feel that I have better courage than earlier to trust in what I say and feel works and is "enough". And paradoxically I can also better question the motives of my own working.
Maybe it is about my own thoughts being structured thru discussion and the pleasure that one gets in sharing them.
18. lokakuuta 2011
TIME LAPSE / WORKSHOP RESIDUE
Tässä Eeron kuvaama timelapse - video: / Here is a timelapse video that Eero shot:
Vaihdoin sen parempilaatuiseen.13.12.11
Vaihdoin sen parempilaatuiseen.13.12.11
22. syyskuuta 2011
Pakko Yrittää
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Pakkoyritt%C3%A4jyys+yleistyy+Suomessa+rajusti/1135269507318
Eilen Helsingin Sanomien nettisivuilla julkaistiin artikkeli, joka liittyy siihen kuinka muiltakin aloilta ja - niiltä jotka aiemmin kulttuurialalta pystyivät "palkka työllistymään" - työntekijät ajautuvat ns. pakkoyrittäjyyteen. Sen sijaan, että taiteilijat saisivat turvatumman aseman ammatillisesti - suunta on se, että yhä useampi muillakin aloilla työskentelevä joutuu maksamaan itse omasta työstään aiheutuvat kustannukset, ja harjoittamaan "itsensä työllistämistä".
Toivo suuremman ryhmän muodostuessa siirtyy siihen että yhteiskunta reagoi tähän muokkaamalla vallitsevia rakenteita suojaamaan myös tämän tyyppistä itseyrittäjyyttä ja samalla siis - toivottavasti - parantaisi myös taiteilijoiden ammatillista asemaa.
Sosiaaliturva, joka ei kasva kuin palkkatöistä, joita monet taiteilijat tekevät kuitenkin silppuina, tai saavat korvauksen, jos saavat, palkkiona - eläke jota maksetaan apurahoista, joiden kertyminen ei ole tasaista.
Taiteilijuus on marginaalinen ammatti - mutta jo pidemmän aikaa on ollut ilmassa saman tyyppisiä ammatillisia positioita kuin taiteilijuudessa. Vaikka artikkelissakin mainittiin, että kuten taiteilijuus, itsensä työllistämiseen päätyminen on usein oma valinta - mutta se ei silti pitäisi tarkoittaa etä yhteiskunta ei tue tuota valintaa.
Eilen Helsingin Sanomien nettisivuilla julkaistiin artikkeli, joka liittyy siihen kuinka muiltakin aloilta ja - niiltä jotka aiemmin kulttuurialalta pystyivät "palkka työllistymään" - työntekijät ajautuvat ns. pakkoyrittäjyyteen. Sen sijaan, että taiteilijat saisivat turvatumman aseman ammatillisesti - suunta on se, että yhä useampi muillakin aloilla työskentelevä joutuu maksamaan itse omasta työstään aiheutuvat kustannukset, ja harjoittamaan "itsensä työllistämistä".
Toivo suuremman ryhmän muodostuessa siirtyy siihen että yhteiskunta reagoi tähän muokkaamalla vallitsevia rakenteita suojaamaan myös tämän tyyppistä itseyrittäjyyttä ja samalla siis - toivottavasti - parantaisi myös taiteilijoiden ammatillista asemaa.
Sosiaaliturva, joka ei kasva kuin palkkatöistä, joita monet taiteilijat tekevät kuitenkin silppuina, tai saavat korvauksen, jos saavat, palkkiona - eläke jota maksetaan apurahoista, joiden kertyminen ei ole tasaista.
Taiteilijuus on marginaalinen ammatti - mutta jo pidemmän aikaa on ollut ilmassa saman tyyppisiä ammatillisia positioita kuin taiteilijuudessa. Vaikka artikkelissakin mainittiin, että kuten taiteilijuus, itsensä työllistämiseen päätyminen on usein oma valinta - mutta se ei silti pitäisi tarkoittaa etä yhteiskunta ei tue tuota valintaa.
20. syyskuuta 2011
Pohjatyötä ja esityksiä.
Tässä on viime aikoina ollut suunnitteluvaihe päällä jossa olen tarkastellut paitsi käytäntöön liittyviä asioita myös erilaisia tekstejä jotka viitoittaisivat tausta-ajatuksia projektille. Kesällä luin Tarja Cronbergin 2010 tekemän raportin Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo - se oli siis tehty edellisen hallituksen aikana ja sisälsi muutamia kannatettavia "parannuksia" taiteilijoiden ja luovien toimijoiden toimeentuloon mutten uskalla toivoa että niitä toimeenpantaisiin - ja vielä on tarkentamatta tämän hallituksen kulttuurilinjaukset - paitsi että se näyttää kokoajan olevan "säästöjen säätämistä".
Mutta lainaan tähän Cronbergin yhteenvedosta hänen esitykseksensä:
"Esitys 1
- Luovan talouden käsitettä laajennetaan kattamaan koko luovan kasvun alue. Taide nähdään luovan kasvun peruspilarina, sen perustutkimuksena.
Salliva ja kokeileva ilmapiiri on luovan kasvun edellytys. Taiteella on tässä ratkaiseva merkitys. Taiteilijoiden ja taiteilijajärjestöjen tulee itse olla keskustelussa aloitteellisia ja aktiivisia, ei vain torjua muiden esityksiä."
"Esitys 2
- Työlainsäädännössä määritellään uusi ryhmä: itsensä työllistävät. Samalla uudistetaan sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että itsensä työllistävät ovat tasa-arvoisia palkkatyötä tekevien kanssa. Heitä ei tule rinnastaa yrittäjiin."
"Esitys 3
- Taidepolitiikan tavoitteeksi asetetaan, että vuonna 2020 taiteilijat voivat rahoittaa toimeentulonsa taiteella nykyisen 50 prosentin asemesta keskimäärin 70-prosenttisesti.
Tähän päästään lisäämällä apurahojen määrää, nostamalla arvonlisäverovapaan taiteesta saadun tulon määrää ja muuttamalla vapaiden taiteilijoiden työttömyysturva työllisyysapurahaksi. Taideyleisön määrää lisätään muuttamalla yhteisöjen taideostot verovapaaksi."
"Esitys 4
- Apurahojen määrää lisätään niin, että apurahamediaani nousee 6 000 euroon. Erityisesti palautetaan pitkäaikaiset apurahat ja lisätään näyttelykorvausapurahoja, jotka tällä hetkellä laahaavat jäljessä."
"Esitys 5
- Arvonlisäverovapaan, taiteeseen liittyvän myyntitulon ylärajaa nostetaan 8 500 eurosta 15 000 euroaan.
Tämä vaikuttaa suoraan kaikkein pienituloisimpien taiteilijoiden, mm. kuvataiteilijoiden ja valokuvataiteilijoiden, toimeentuloon."
"Esitys 6
- Taiteilijan työttömyysturva korvataan työllisyysapurahalla, jonka avulla taiteilija voi tehdä työtä myös töiden välillä. Työllisyysapurahan tarkoitus on parantaa työllistymisen edellytyksiä. Korvaus on ensivaiheessa työmarkkinatuen suuruinen ja sitä anotaan starttirahan tapaan. Työ- ja elinkeinotoimistot hallinnoivat työllisyysapurahojen myöntämistä.
Selvitetään edellytykset taiteilijapalkkaan, jossa valtio korvaa taiteilijalle sen, että taiteilija asettaa työvoimansa luovan talouden käyttöön myös töiden välillä."
"Esitys 7
- Verotukseen ja sosiaaliturvaan kehitetään taiteen tekemisen näkökulmasta toimivat tasausjärjestelmät. Toteutetaan urheilijoiden saamaa oikeutta vastaava oikeus siirtää tuloja verovapaasti tekijän tilille. Sosiaaliturvassa kehitetään taiteilijoille järjestelmä, jossa viimeisen vuoden tulojen sijaan otetaan huomioon kolmen viimeisen vuoden tulot."
"Esitys 8
- Taiteilijoiden eläkejärjestelmää yksinkertaistetaan ja ammattitaiteilijoiden eläketurva keskitetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen (Mela). Valtio korvaa tästä aiheutuvat hallintokulut.
Selvitetään mahdollisuutta tulevaisuudessa toteuttaa Saksan mallin mukainen taiteilijoiden sosiaaliturvavakuutus, jossa taiteen hyödyntäjät myös osallistuvat kustannuksiin."
"Esitys 9
- Valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää lisätään suhteessa 1990-luvun alun tasolle eli noin sataan vuodessa."
"Esitys 10
- Yritysten ja yhteisöjen taideostoille säädetään verovapaus, joka vastaa taiteen sponsoroinnissa toteutettavaa verovapautta."
"Esitys 11
- Julkisen rakentamisen prosenttiperiaatteen toteutumista valvotaan tehokkaammin. Suosituksen noudattamisesta palkitaan verohelpotuksin."
Tässä linkki koko raportiin : http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr06.pdf?lang=
Sinänsä raportteja, esityksiä ja parantavia ehdotuksia on suhteellisen helppo tehdä - ongelmaksi muodostuu aina niiden toimeenpano. Se mikä Cronbergin raportissa tuntui olevan rohkaisevaa toimeenpanon kannalta oli se että se että kaikki esitykset eivät tarvitse toteutuakseen mitään lisärahoitusta - ainoastaan eräänlaisia erilaisia kategorioita- kuten "itsensä työllistäjät" - mutta kysymys joka kuuluu on kaksijakoinen- miten taiteilijan asema parantuisi olemalla "itsensä työllistäjä"
(vaikka esimerkiksi itse niin mielelläni olisinkin) ja miksi se tuntuu niin mahdottomalta muuttaa taiteilijan asemaa - muutoin kuin rinnastamalla ja tuuppaamaalla taiteilija yrittäjäjyyteen?
Mutta lainaan tähän Cronbergin yhteenvedosta hänen esitykseksensä:
"Esitys 1
- Luovan talouden käsitettä laajennetaan kattamaan koko luovan kasvun alue. Taide nähdään luovan kasvun peruspilarina, sen perustutkimuksena.
Salliva ja kokeileva ilmapiiri on luovan kasvun edellytys. Taiteella on tässä ratkaiseva merkitys. Taiteilijoiden ja taiteilijajärjestöjen tulee itse olla keskustelussa aloitteellisia ja aktiivisia, ei vain torjua muiden esityksiä."
"Esitys 2
- Työlainsäädännössä määritellään uusi ryhmä: itsensä työllistävät. Samalla uudistetaan sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että itsensä työllistävät ovat tasa-arvoisia palkkatyötä tekevien kanssa. Heitä ei tule rinnastaa yrittäjiin."
"Esitys 3
- Taidepolitiikan tavoitteeksi asetetaan, että vuonna 2020 taiteilijat voivat rahoittaa toimeentulonsa taiteella nykyisen 50 prosentin asemesta keskimäärin 70-prosenttisesti.
Tähän päästään lisäämällä apurahojen määrää, nostamalla arvonlisäverovapaan taiteesta saadun tulon määrää ja muuttamalla vapaiden taiteilijoiden työttömyysturva työllisyysapurahaksi. Taideyleisön määrää lisätään muuttamalla yhteisöjen taideostot verovapaaksi."
"Esitys 4
- Apurahojen määrää lisätään niin, että apurahamediaani nousee 6 000 euroon. Erityisesti palautetaan pitkäaikaiset apurahat ja lisätään näyttelykorvausapurahoja, jotka tällä hetkellä laahaavat jäljessä."
"Esitys 5
- Arvonlisäverovapaan, taiteeseen liittyvän myyntitulon ylärajaa nostetaan 8 500 eurosta 15 000 euroaan.
Tämä vaikuttaa suoraan kaikkein pienituloisimpien taiteilijoiden, mm. kuvataiteilijoiden ja valokuvataiteilijoiden, toimeentuloon."
"Esitys 6
- Taiteilijan työttömyysturva korvataan työllisyysapurahalla, jonka avulla taiteilija voi tehdä työtä myös töiden välillä. Työllisyysapurahan tarkoitus on parantaa työllistymisen edellytyksiä. Korvaus on ensivaiheessa työmarkkinatuen suuruinen ja sitä anotaan starttirahan tapaan. Työ- ja elinkeinotoimistot hallinnoivat työllisyysapurahojen myöntämistä.
Selvitetään edellytykset taiteilijapalkkaan, jossa valtio korvaa taiteilijalle sen, että taiteilija asettaa työvoimansa luovan talouden käyttöön myös töiden välillä."
"Esitys 7
- Verotukseen ja sosiaaliturvaan kehitetään taiteen tekemisen näkökulmasta toimivat tasausjärjestelmät. Toteutetaan urheilijoiden saamaa oikeutta vastaava oikeus siirtää tuloja verovapaasti tekijän tilille. Sosiaaliturvassa kehitetään taiteilijoille järjestelmä, jossa viimeisen vuoden tulojen sijaan otetaan huomioon kolmen viimeisen vuoden tulot."
"Esitys 8
- Taiteilijoiden eläkejärjestelmää yksinkertaistetaan ja ammattitaiteilijoiden eläketurva keskitetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen (Mela). Valtio korvaa tästä aiheutuvat hallintokulut.
Selvitetään mahdollisuutta tulevaisuudessa toteuttaa Saksan mallin mukainen taiteilijoiden sosiaaliturvavakuutus, jossa taiteen hyödyntäjät myös osallistuvat kustannuksiin."
"Esitys 9
- Valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää lisätään suhteessa 1990-luvun alun tasolle eli noin sataan vuodessa."
"Esitys 10
- Yritysten ja yhteisöjen taideostoille säädetään verovapaus, joka vastaa taiteen sponsoroinnissa toteutettavaa verovapautta."
"Esitys 11
- Julkisen rakentamisen prosenttiperiaatteen toteutumista valvotaan tehokkaammin. Suosituksen noudattamisesta palkitaan verohelpotuksin."
Tässä linkki koko raportiin : http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr06.pdf?lang=
Sinänsä raportteja, esityksiä ja parantavia ehdotuksia on suhteellisen helppo tehdä - ongelmaksi muodostuu aina niiden toimeenpano. Se mikä Cronbergin raportissa tuntui olevan rohkaisevaa toimeenpanon kannalta oli se että se että kaikki esitykset eivät tarvitse toteutuakseen mitään lisärahoitusta - ainoastaan eräänlaisia erilaisia kategorioita- kuten "itsensä työllistäjät" - mutta kysymys joka kuuluu on kaksijakoinen- miten taiteilijan asema parantuisi olemalla "itsensä työllistäjä"
(vaikka esimerkiksi itse niin mielelläni olisinkin) ja miksi se tuntuu niin mahdottomalta muuttaa taiteilijan asemaa - muutoin kuin rinnastamalla ja tuuppaamaalla taiteilija yrittäjäjyyteen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)