TIME LAPSE / WORKSHOP RESIDUE

Tässä Eeron kuvaama timelapse - video: / Here is a timelapse video that Eero shot:




Vaihdoin sen parempilaatuiseen.13.12.11

Pakko Yrittää

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Pakkoyritt%C3%A4jyys+yleistyy+Suomessa+rajusti/1135269507318

Eilen Helsingin Sanomien nettisivuilla julkaistiin artikkeli, joka liittyy siihen kuinka muiltakin aloilta ja - niiltä jotka aiemmin kulttuurialalta pystyivät "palkka työllistymään" - työntekijät ajautuvat ns. pakkoyrittäjyyteen. Sen sijaan, että taiteilijat saisivat turvatumman aseman ammatillisesti - suunta on se, että yhä useampi muillakin aloilla työskentelevä joutuu maksamaan itse omasta työstään aiheutuvat kustannukset, ja harjoittamaan "itsensä työllistämistä".
Toivo suuremman ryhmän muodostuessa siirtyy siihen että yhteiskunta reagoi tähän muokkaamalla vallitsevia rakenteita suojaamaan myös tämän tyyppistä itseyrittäjyyttä ja samalla siis - toivottavasti - parantaisi myös taiteilijoiden ammatillista asemaa.
Sosiaaliturva, joka ei kasva kuin palkkatöistä, joita monet taiteilijat tekevät kuitenkin silppuina, tai saavat korvauksen, jos saavat, palkkiona - eläke jota maksetaan apurahoista, joiden kertyminen ei ole tasaista.

Taiteilijuus on marginaalinen ammatti - mutta jo pidemmän aikaa on ollut ilmassa saman tyyppisiä ammatillisia positioita kuin taiteilijuudessa. Vaikka artikkelissakin mainittiin, että kuten taiteilijuus, itsensä työllistämiseen päätyminen on usein oma valinta - mutta se ei silti pitäisi tarkoittaa etä yhteiskunta ei tue tuota valintaa.

Pohjatyötä ja esityksiä.

Tässä on viime aikoina ollut suunnitteluvaihe päällä jossa olen tarkastellut paitsi käytäntöön liittyviä asioita myös erilaisia tekstejä jotka viitoittaisivat tausta-ajatuksia projektille. Kesällä luin Tarja Cronbergin 2010 tekemän raportin Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo - se oli siis tehty edellisen hallituksen aikana ja sisälsi muutamia kannatettavia "parannuksia" taiteilijoiden ja luovien toimijoiden toimeentuloon mutten uskalla toivoa että niitä toimeenpantaisiin - ja vielä on tarkentamatta tämän hallituksen kulttuurilinjaukset - paitsi että se näyttää kokoajan olevan "säästöjen säätämistä".

Mutta lainaan tähän Cronbergin yhteenvedosta hänen esitykseksensä:

"Esitys 1
- Luovan talouden käsitettä laajennetaan kattamaan koko luovan kasvun alue. Taide nähdään luovan kasvun peruspilarina, sen perustutkimuksena.
Salliva ja kokeileva ilmapiiri on luovan kasvun edellytys. Taiteella on tässä ratkaiseva merkitys. Taiteilijoiden ja taiteilijajärjestöjen tulee itse olla keskustelussa aloitteellisia ja aktiivisia, ei vain torjua muiden esityksiä."

"Esitys 2
- Työlainsäädännössä määritellään uusi ryhmä: itsensä työllistävät. Samalla uudistetaan sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että itsensä työllistävät ovat tasa-arvoisia palkkatyötä tekevien kanssa. Heitä ei tule rinnastaa yrittäjiin."

"Esitys 3
- Taidepolitiikan tavoitteeksi asetetaan, että vuonna 2020 taiteilijat voivat rahoittaa toimeentulonsa taiteella nykyisen 50 prosentin asemesta keskimäärin 70-prosenttisesti.
Tähän päästään lisäämällä apurahojen määrää, nostamalla arvonlisäverovapaan taiteesta saadun tulon määrää ja muuttamalla vapaiden taiteilijoiden työttömyysturva työllisyysapurahaksi. Taideyleisön määrää lisätään muuttamalla yhteisöjen taideostot verovapaaksi."

"Esitys 4
- Apurahojen määrää lisätään niin, että apurahamediaani nousee 6 000 euroon. Erityisesti palautetaan pitkäaikaiset apurahat ja lisätään näyttelykorvausapurahoja, jotka tällä hetkellä laahaavat jäljessä."

"Esitys 5
- Arvonlisäverovapaan, taiteeseen liittyvän myyntitulon ylärajaa nostetaan 8 500 eurosta 15 000 euroaan.
Tämä vaikuttaa suoraan kaikkein pienituloisimpien taiteilijoiden, mm. kuvataiteilijoiden ja valokuvataiteilijoiden, toimeentuloon."

"Esitys 6
- Taiteilijan työttömyysturva korvataan työllisyysapurahalla, jonka avulla taiteilija voi tehdä työtä myös töiden välillä. Työllisyysapurahan tarkoitus on parantaa työllistymisen edellytyksiä. Korvaus on ensivaiheessa työmarkkinatuen suuruinen ja sitä anotaan starttirahan tapaan. Työ- ja elinkeinotoimistot hallinnoivat työllisyysapurahojen myöntämistä.
Selvitetään edellytykset taiteilijapalkkaan, jossa valtio korvaa taiteilijalle sen, että taiteilija asettaa työvoimansa luovan talouden käyttöön myös töiden välillä."

"Esitys 7
- Verotukseen ja sosiaaliturvaan kehitetään taiteen tekemisen näkökulmasta toimivat tasausjärjestelmät. Toteutetaan urheilijoiden saamaa oikeutta vastaava oikeus siirtää tuloja verovapaasti tekijän tilille. Sosiaaliturvassa kehitetään taiteilijoille järjestelmä, jossa viimeisen vuoden tulojen sijaan otetaan huomioon kolmen viimeisen vuoden tulot."

"Esitys 8
- Taiteilijoiden eläkejärjestelmää yksinkertaistetaan ja ammattitaiteilijoiden eläketurva keskitetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen (Mela). Valtio korvaa tästä aiheutuvat hallintokulut.
Selvitetään mahdollisuutta tulevaisuudessa toteuttaa Saksan mallin mukainen taiteilijoiden sosiaaliturvavakuutus, jossa taiteen hyödyntäjät myös osallistuvat kustannuksiin."

"Esitys 9
- Valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää lisätään suhteessa 1990-luvun alun tasolle eli noin sataan vuodessa."

"Esitys 10
- Yritysten ja yhteisöjen taideostoille säädetään verovapaus, joka vastaa taiteen sponsoroinnissa toteutettavaa verovapautta."

"Esitys 11
- Julkisen rakentamisen prosenttiperiaatteen toteutumista valvotaan tehokkaammin. Suosituksen noudattamisesta palkitaan verohelpotuksin."

Tässä linkki koko raportiin : http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr06.pdf?lang=

Sinänsä raportteja, esityksiä ja parantavia ehdotuksia on suhteellisen helppo tehdä - ongelmaksi muodostuu aina niiden toimeenpano. Se mikä Cronbergin raportissa tuntui olevan rohkaisevaa toimeenpanon kannalta oli se että se että kaikki esitykset eivät tarvitse toteutuakseen mitään lisärahoitusta - ainoastaan eräänlaisia erilaisia kategorioita- kuten "itsensä työllistäjät" - mutta kysymys joka kuuluu on kaksijakoinen- miten taiteilijan asema parantuisi olemalla "itsensä työllistäjä"
(vaikka esimerkiksi itse niin mielelläni olisinkin) ja miksi se tuntuu niin mahdottomalta muuttaa taiteilijan asemaa - muutoin kuin rinnastamalla ja tuuppaamaalla taiteilija yrittäjäjyyteen?

What We Need.

Tässä projekti, jossa kysytään mielenkiintoisia kysymyksiä tämänkin projektin kannalta. / Here is a project that asks interesting questions considering this project as well.
http://forweneedspaceandtime.net/

Kysymysten kautta saattaa saada itsestäänkin jotain irti vaikka ei sitä aina itse huomaisikaan. / Through questions one might receive something out of one self even without realizing it.

A reference - 12 steps to Success.

Taiteilijana olemiseen liittyy siis edellisen blogi viitteiden viitoittamana kysymys menestymisestä - tai ainakin huomiosta - jota kohti ja jonka kautta taiteilija pyrkii saamaan punnuksensa. "Pöytälaatikkotaiteilijuus" on ammattitaiteilijalle vieras vaihtoehto - taidetta tehdään katsojille/ kokijoille/yleisölle - niiden tarkoittaen vaikka kuinka muuttuvaa ja merkitykseltään määrittymätöntä joukkoa/ asiaa tahansa. / As the previous blog post was suggesting being an artist is affiliated with the idea success - or at least attention - towards what and thru which artist claims his/hers bearing. " Artist creating to a desk drawer" is to a professional artist a foreign option - art is made to the viewer/experiencer/the audience - however changing or an uncategorizible bunch/thing that would mean.

Citéessä tapasimme Taiwanilaisen taitelijan Charlene Shih:n joka teki Los Angelesissa asuessaan teoksen 12 steps to success for artists in Los Angeles - jossa hän käytti amerikkalaisen kultuurin mantraa 12 askeleesta minne tahansa (tai yleensä pois mistä tahansa paheesta) ja haastatteli paikallisia taiteilijoita saadakseen tietää mitkä ovat ne 12 askelta jolla taiteilija saavuttaa menestyksen. /Here at Cité we have met a taiwanese artist Charlene Shih who made a art piece called 12 steps to success for artists in Los Angeles - in which she used the mantra of american culture - the 12 steps to anything (or rather away from any vice possible) and interviewed local artist in order to find out what are those 12 steps in order to find success in art.

Ajattelin laittaa sen tähän oheen eräänlaiseksi referenssiksi taitelijana olemiseen kytkeytyneistä ajatuksista. / I thought to post it here as a sort of reference to the ideas linked with being an artist.






Linkit : / Links:

http://www.youtube.com/user/charleneshih?feature=mhee#p/u/8/w3cMWboWi0c
http://www.youtube.com/user/charleneshih?feature=mhee#p/u/7/6ruMF6nD4xY


Tässä linkki Charlenen näistä ajatuksista toteuttamaan teokseen: / Here is a link to Charlene's piece:

http://www.charleneshih.com/installations-performance/12-steps-to-success-for-artists-in-los-angeles-with-video-clips-

Täällä Citéessä taiteilijat harvemmin jos koskaan keskustelevat taiteensa sisällöstä ja varsinkaan taitelijana olemisen merkityksestä. Yksi syy tähän tuntuu olevan se ilmiselvä tarve saada hiukan "lomaa" tavallisen elin- ja työskentely ympäristön "paineista" tai stressistä olla taiteilija jokapäiväisessä elämässä. Taiteilijoiden 'small talkiin' kuuluu oleellisesti ensi tapaamisessa kysymys: mitä teet ? Johon taitelijat kuvaavat tekemisensä olemusta kuin etikettömän pullon sisältöä. "Olen maalari - olen muusikko, soitan selloa- olen kuvataitelija, työskentelen pääasiallisesti videon kanssa" - mitä muutakaan sitä voisi sanoa - se mitä tekee on yleensä katsottavassa ja koettavasa muodossa, jos sen pystyisi selittämään - sitä tuskin olisi tarvetta tehdä. / Here in Cité artists rarely if ever discuss in depth of the content of their art and especially the meaning of being an artist. One of the reasons to this seems to be the need to have a "vacation" from the ordinary living and working environment and its pressure and stress. The artist small talk consists of - when meeting for the first time - the question : " what do you do ?" In which artists reply as if describing the content of a labelless bottle. " I am a painter - I am a musician , I play the cello, I am a visual artist , I work many with video - What else can you say- if the thing one does could be explainable in words there would be no need for it to be in the visual or otherwise- experienced only- form.

Tosi TV - kohtauksia todellisuudesta... / Reality in TV

Lämmittelen laiskuuttani aloittaa blogimerkintöjen tekeminen linkittämällä oheen esimerkkejä taiteesta tehdystä tv-realitystä:

Work of Art - The next great artist - ensimmäinen jakso :
ohjautuu youtubeen.

http://youtu.be/PEbPMZh_rHs

Tässä on tosi- Tv:tä sen puuduttavassa olomuodossa - eli video jonottamisesta kyseiseen ohjelmaan pääsemiseksi:





School of Saatchi - ensimmäinen jakso - 4ssä osassa :









Ja sitten tietenkin Suomen oma "saatchi": mr. Salmela ja taiteilijaelämää:

http://www.katsomo.fi/?treeId=33004008

Meidän ideamme ei kuitenkaan ole tehdä parodiaa tai minkäänlaista suoraa kommenttia taiteesta tehdyille tosi-tv ohjelmille - ajatuksena on pikemmin käyttää joitain formaatin ominaispiirteitä tapana muodottaa projektia ja saada sen "tuloksia" jaettavaan muotoon.

Mutta mielenkiintoista on tosi-tv:n asema ja suhde taiteeseen ja taiteen ammattikäytäntöihin - nimenomaan sen suhteessa esilläolon kysymykseen, joka tuli esille tee-se-itse dokumentaristien taltioidessa jonotusta ja haastatellessa ohjelmaan pyrkineitä. Kuinka merkityksellistä julkisuus on? Tai pikemmin näkyvyyden saaminen omille teoksilleen / työlleen?

Examples of reality TV programmes including art & artists - How important is "exposure" to an artist (as they put it in the DIY documentaries about the lines to audition in the serie Work of Art : Next Great Artist) ?

Hankkeen kuvaus / The description

Swapping Swapping the Practices on taiteilijoiden ammattikäytäntöjä sekä kollegiaalista tiedon jakamista ja oppimista kartoittava projekti, joka koostuu työpajasta ja sitä taltioivasta tosi-tv muotoon rakennetusta dokumentaatiosta. Tarkoituksena on tarkastella kuvataiteen olemassaoloa nyky-yhteiskunnassa. Projektissa käsitellään sitä, miten kuvataidetta tehdään, miten siitä puhutaan ja mille kuvataitelijuus rakentuu juuri nyt - nimenomaan kuvataiteilijoiden omista näkemyksistä ja kokemuksista lähtien. Tätä varten järjestämme työpajan, jossa taiteilijat tuovat esiin tekemistään ja ajatuksiaan. Koemme, että on olennaista järjestää taiteilijalähtöisiä projekteja, joissa taiteilijat itse määrittelevät asemansa instituutioiden ja organisaatioiden ulkopuolella.

Viikonlopun aikana tapahtuvaan työpajaan osallistuu 10 taiteilijaa, jotka jakautuen pareihin vaihtavat ja “opettavat” toisilleen omaa taiteellista toimintaansa käytännön tekemisen kautta. Vertaisvuorovaikutuksen kautta avaamme taiteilijan ammattikuvaa ja käytäntöjä; sitä mitä on taiteellinen ajattelu ja työ sekä minkälaisia mahdollisuuksia yhteisöllisessä oppimisessa on. Tarkoituksenamme on kehittää yhteisöllisen tekemisen mallia ei ainoastaan itseohjautuvana toimintana (ystäväpiirit, työhuonokompleksit) vaan myös rakenteellisena alustana ihmisten kokoontuessa yhteen jakamaan ammattitaitoansa.

Projektissa tutustutaan toisen taitelijan tapaan tehdä taidetta eli siis konkreettisesti myös tehdään “teosta”, miten se kunkin taiteilijan kohdalla ilmeneekin, käyttäen itselleen vieraita välineitä tai metodeja. Kevään aikana olemme kutsuneet projektiin 5 taiteilijaa, joista kukin kutsuu itse itselleen parin. Lopputulokset esitetään Galleria Alkovissa työpajaviikon- lopun jälkeen. Pyrkimyksenä ei ole osallistujien siirtyminen toisen välineen tai toimintatavan käyttäjäksi sinänsä, vaan pikemminkin mahdollisuus kokeilla ja avata omaa tekemistään, selittäessään ja yrittäessään välittää toiselle miten oma prosessi rakentuu samalla kokeilellen miten toisen lähestymistapa taiteen tekemiseen muodostuu. Prosessin aikana pohditaan miten taiteellinen ajattelu ilmenee ja kuinka opitaan taiteelliseksi toimijaksi, miten oma ammattikuva on rakentunut ja minkälaiseen osaamiseen se pohjaa.

Projektin aikana järjestetään ryhmäkeskusteluja ja prosessia purkavia yksilö- ja yhteishaastatteluja, joissa taiteilijat voivat tuoda esiin tekemistään ja pohtia sen sijoittumista laajempaan viitekehykseen. Haastattelujen kautta pyritään etsimään vastauksia hankkeessa esitettäviin kysymyksiin (miten teet ja miksi teet, mitä teet). Viikonlopun työpajan tarkoituksena on tarjota rajattu aika ja paikka näihin kysymyksiin vastaamiselle, ja tekemiseen keskittymiselle oman arkitoiminnan ulkopuolella. Tarkoituksena on mahdollistaa irrottautuminen omista taiteellisista käytännöistä,jotta niitä voisi tarkastella vapaammin.Työpaja on eräänlainen“laboratorio”,jossa omaa taiteellista tekemistään voi reflektoida ja asettaa kokeilun alaiseksi samalla oppien jotain uutta.

Taiteilijoiden reflektion stimuloimiseen, ja projektin taltioimiseen, käytämme tosi-tv formaattiin rakennettua dokumentaatiota. Sen tarkoituksena on taltioida ja esittää prosessi pohdintoineen selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla.Tosi-tv:n “itsereflektio-insertti” keskittyneisyys ja formaatin tekijyyttä hävittävä muoto tuovat dokumentaatioon yleisyyttä ja jaettavuutta korostavan puolen. Tarkoituksena on levittää tämänlaista taiteellisen pohdinnan, praktiikan jakamisen, tekemisen ja kokeilemisen sekä taltioinnin yhdistävää mallia myös muiden toimijoiden ja yhteisöjen hyödynnettäväksi ja rakentaa näitä kokeiluja esittävien dokumenttien verkosto.

Hankkeen tarkoituksena on etsiä vastausta mm. kysymyksiin: Mikä merkitys on itse tekemisellä ja sen konkreettisilla tuloksilla taiteilijan toiminnassa? Miten taiteilijat paikantavat tekemisensä merkityksen, hyödyn? Mitkä ovat taiteellisen toiminnan kollegiaaliset mahdollisuudet? Millaisia ovat taiteelliset prosessit ja miksi ne ovat muodostuneet sellaisiksi kuin ne ovat? Minkälaisia asemia taiteilijoille rakentuu yhteiskunnassa? Miten taiteilija tulee toimeen niin aineellisesti kuin henkisestikin luovassa markkinataloudessa? Miten taiteilija asemoituu ja asemoi itsensä palvelukulttuurissa? Missä määrin taiteellisia tuloksia kohdellaan “tuotteina” ja mitä tämä kohtelu tarkoittaa? Millaiset ovat taiteen tulevaisuuden näkymät, erityisesti kollektiivisen tekemisen kautta nähtynä? Mitä on taiteilijuus julkisena ammattina? Mikä on taiteilijan suhde yleisöön, esillä oloon ja itsensä markkinointiin?

Alati muuttuvassa kulttuurissa on tarpeellista vastata näihin kysymyksiin aina yhä uudestaan. Hankkeemme pyrkii vastaamaan niihin hetkellisesti kiinnittämällä huomion siihen toimintaan, jota taiteilijat tekevät.Tämä tapahtuu taitelijoiden itsemäärittämistä lähtökohdista avaten ja valoitten niitä syitä ja tapoja, joita taiteilijat omissa ammattikäytännöissään ja toiminnassaan kantavat. Tällä hetkellä oppimisen ja yhteisöllisyyden vertauskohdat löytyvät niin kuvataiteilijaksi kouluttautumisessa opetusyhteisöissä kuin järjestöjen yhteisöllisen toiminnan roolissa. Koemme, että näiden lisäksi on tarve jollekin dynaamisemmalle ja avoimemmalle tavalle jakaa ja käsitellä taiteilijuutta. Koulut vastaavat instituutioasemassaan kuvataitaiteilijan ammattikuvan muodostumiseen, ja tarjoavat lähtökohdallisesti yhteisön, jonka kautta monet ammattinaan kuvataidetta tekevät ovat toimintaansa tottuneet pohtimaan ja jakamaan.
Tutkinnon suorittamisen jälkeen tämän yhteisöllisyyttä tavoitteleva kuuluminen on usein järjestö- ja yhdistystoiminnan kautta ammattikuvaa puolustavassa ja vaalivassa toiminassa. Kuitenkin tuntuu, että jotain jää puuttumaan näiden järjestelmällisimpien yhteisöllisten rakenteiden ja spontaanimman ystäväpiirin ajatustenvaihdon väliltä. Jonkinlainen rakenteellinen kollegiaalinen yhteys, jossa ei lähtökohtaisesti tavoitella mitään tiettyä tulosta, vaan havainnoidaan ja hahmotetaan vapaasti ja yksilökohtaisista näkökulmista lähtien sitä mitä taiteilijuus on ja mitä tehdään. Koulussa on vaikea saada otetta ammattikäytäntöihin “oikeassa elämässä” ja järjestötoiminta usein kangistuu päätöksenteon paineen alla haluksi vakauttaa ja vakiinnuttaa toiminnallinen jatkuvuus.

Hanke peilaa koko yhteiskuntaa ja nykykulttuuria paikantaessaan ja pohtiessaan luovuuden roolia, miten “innovaatioiden” tekemisen paine näkyy sekä mistä kertoo sopeutuvaisuuden ja muokkautuvaisuuden korostaminen pätevyyden mittana. Projekti lähtee tarkastelemaan tätä luovan työn ammattilaisuuden kautta taiteilijan näkökulmasta, miettien praktiikkaa, mitä tehdään ja miksi? Miten taiteen tekeminen suhteutuu yhteiskuntaan, toimeentuloon, arvostuksen ja aseman kautta, sekä kuinka taiteilijana selvitydytään henkisesti ulkoisista ja sisäistä haasteista.

The project is called Swapping the Practices - and it deals with artistic practices and collegial distribution of knowledge and learning - consisting of workshop and a documentary formed as reality-tv video. Our goal is to observe the value of art in contemporary society. In order to do so we have to determine how art is made, what we speak about it and to what being an artist is based upon right now. And we want to deal with this subject especially based on the experiences and viewpoints of artists. To do so we organize a workshop where artists can bring their thoughts forward.

The workshop itself is meant to happen next Autumn (in september-october). We ask the participants to work during one weekend in a location at Helsinki. The initial starting point of this project is artist-based concentrating on the viewpoints of artists according to their needs and pursuits about their practice. We will try to determine the content of this workshop as well as methods of working together with all the participators.Because we ourselves work as artists as well we have wanted to ask interesting artists to get together in terms of this project to generate discussion and open up their own artistic working methods in order to think about and assess the position of art in society in general at the moment. We want to especially focus on observing these issues from the artistic perspective away from the institutional actors (like the states cultural offices, universities ect.).

As a beginning of this project we invite 5 artists to participate, of which each will in their turn ask one artist to "swap" practices with: meaning trying out for instance this other artist's style, method, way or technic of working. This can mean anything from learning a new skill or philosophical mindset of addressing things. The main point is that both participants of these pairs gets something and give something to each other.
These artist pairs form the workshop group of 10 artists in total.

Through collegial interaction our goal is to open up artists own ideas about his/hers profession and practices that are involved with it, what artistic thinking and work is and what kind of possibilities can be found in communal learning. Our intention is to develop communal working not only as self-organized methods (thru friendship circles or workspace-communities) but also as a platform for people to get-together to share their knowledge, skills and professional talents. In the project onegets acquainted with another artists way of making "the work", how ever it may manifest itself in each of the artists work, using strange and different methods and tools for oneself. The end results are presented in Gallery Alkovi (www.alkovi.com) after the workshop weekend.

Our intent isn't changing participants way of working in to using another tool or medium as it is, mainly the point is to try to perceive how one's own working process is molded and and how way of thinking about art is formed by explaining it to someone else and someone explaining at you at the same time. The process aims to observe how one's own artistic thinking is manifested and how one learns to be an artistic practitioner, how one's artist image is build and to what kind of skills and knowing does it base upon.

We will organize group discussions and interviews both in groups and as individually during the process. In there the artist can bring forward his/hers way of thinking and doing setting it at the same time to a larger context. With these interviews we try to search answers to questions involved with the project (like what you do, why you do it, how you do it). The weekend workshop is meant to offer a restricted time and space for answering to these questions outside of everyday surroundings and working. The main idea is to unattached oneself from the one's own artistic practice in order to observe it more freely. It is a sort of a " laboratory " in where one can reflect and observe one's own artistic practice in the same time learning something new. It is meant also for thinking about the meaning of art and its place in society. Some of the questions to be answered are; what does cultural export mean, what is the artist's position in "creative economy" and how problems involved with artist's livelihood effect artistic work? ect.

Our focus is to gather and present valuable information that mirrors the artistic practice as well as thoughts about his/hers profession at this moment in time.