Heti työpajan jälkeen olin aika "täynnä" ja sen prosessointi mitä projekti oli (minulle) tai mitä siitä jäi jälkeen on nyt parhaillaan käynnissä. Teimme pienen tiivistyksen 1/2 - lehteen http://www.puolilehti.fi/ jossa otimme mukaan ajatuksia kommenteista joita esitettiin meidän työpajan jälkeisessä tapaamisessa. Luulin, että kirjoittaisimme isomman jutun, mutta koska olin käsittänyt väärin ja tilaa oli niukemmin, teimme ratkaisun jossa laitoimme vähän ajatuksia kasaan.
Olemme katsoneet vasta osan kuvatusta materiaalista, ja mielenkiintoisaa pohdintaa on kyllä tallentunut. Työpajassa oli niin paljon hyvää keskustelua - onneksi sitä on tullut myös talteen. Ja siksipä haaste tehdä siitä NAPAKKA dokumentti on vielä vaikeampi - materiaalia olisi kyllä laajempaankin kokonaisuuteen. Ja me mietimmekin Artun kanssa vaihtoehtoisia tapoja esittää materiaalia.
Minun omaan työskentelyyni työpaja on kyllä vaikuttanut. Se on tarkoittanut itselle asetetun vaatimuksen - tekemisen ja sanomisen luonteesta ja sen merkityksestä - tarkentumista. Työpajan jälkeen tunnen uskaltavani aiempaa paremmin luottaa siihen, että se mitä itse tunnen ja ajattelen toimii ja "riittää". Ja paradoksaalisesti myös paremmin osaan kyseenalaistaa oman tekemiseni motiiveja.
Ehkä se on keskusteluyhteyden luomisen kautta jäsentyvää omien ajatusten "löytämistä" tai ehkä niiden ulostuontiin liittyvää tiivistymistä ja jakamiseen liittyvää mielihyvää.
-----
/As soon as the workshop was over I was kind of "full" and prosessing what project was (for me) or what was left behind is now currently active. We did a small summary to 1/2- magazine http://www.puolilehti.fi/
in which we took in parts of the comments that where presented in the meeting after the workshop. I thought that we would write a bigger story - but because I had misunderstood and there where less words in the piece that I had thought - we ended up just putting some thoughts together.
We have watched just a part of the filmed material and interesting thoughts has been recorded. Because in the workhop had so much good discussion - I am glad that it has also been captured. And therefore the challenge to make a COMPACT document is even more harder, there is enough material for a larger entity.
This workshop has influenced my own work. It has meant sharpening of the claim that I have set for my self - about the nature of doing and saying and its meaning. After the workhop I feel that I have better courage than earlier to trust in what I say and feel works and is "enough". And paradoxically I can also better question the motives of my own working.
Maybe it is about my own thoughts being structured thru discussion and the pleasure that one gets in sharing them.
The project called Swapping the Practices deals with artistic practices and collegial exchange of thoughts, working methods and assessments on contemporary situation of art and artistic activity.
13. tammikuuta 2012
18. lokakuuta 2011
TIME LAPSE / WORKSHOP RESIDUE
Tässä Eeron kuvaama timelapse - video: / Here is a timelapse video that Eero shot:
Vaihdoin sen parempilaatuiseen.13.12.11
Vaihdoin sen parempilaatuiseen.13.12.11
22. syyskuuta 2011
Pakko Yrittää
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Pakkoyritt%C3%A4jyys+yleistyy+Suomessa+rajusti/1135269507318
Eilen Helsingin Sanomien nettisivuilla julkaistiin artikkeli, joka liittyy siihen kuinka muiltakin aloilta ja - niiltä jotka aiemmin kulttuurialalta pystyivät "palkka työllistymään" - työntekijät ajautuvat ns. pakkoyrittäjyyteen. Sen sijaan, että taiteilijat saisivat turvatumman aseman ammatillisesti - suunta on se, että yhä useampi muillakin aloilla työskentelevä joutuu maksamaan itse omasta työstään aiheutuvat kustannukset, ja harjoittamaan "itsensä työllistämistä".
Toivo suuremman ryhmän muodostuessa siirtyy siihen että yhteiskunta reagoi tähän muokkaamalla vallitsevia rakenteita suojaamaan myös tämän tyyppistä itseyrittäjyyttä ja samalla siis - toivottavasti - parantaisi myös taiteilijoiden ammatillista asemaa.
Sosiaaliturva, joka ei kasva kuin palkkatöistä, joita monet taiteilijat tekevät kuitenkin silppuina, tai saavat korvauksen, jos saavat, palkkiona - eläke jota maksetaan apurahoista, joiden kertyminen ei ole tasaista.
Taiteilijuus on marginaalinen ammatti - mutta jo pidemmän aikaa on ollut ilmassa saman tyyppisiä ammatillisia positioita kuin taiteilijuudessa. Vaikka artikkelissakin mainittiin, että kuten taiteilijuus, itsensä työllistämiseen päätyminen on usein oma valinta - mutta se ei silti pitäisi tarkoittaa etä yhteiskunta ei tue tuota valintaa.
Eilen Helsingin Sanomien nettisivuilla julkaistiin artikkeli, joka liittyy siihen kuinka muiltakin aloilta ja - niiltä jotka aiemmin kulttuurialalta pystyivät "palkka työllistymään" - työntekijät ajautuvat ns. pakkoyrittäjyyteen. Sen sijaan, että taiteilijat saisivat turvatumman aseman ammatillisesti - suunta on se, että yhä useampi muillakin aloilla työskentelevä joutuu maksamaan itse omasta työstään aiheutuvat kustannukset, ja harjoittamaan "itsensä työllistämistä".
Toivo suuremman ryhmän muodostuessa siirtyy siihen että yhteiskunta reagoi tähän muokkaamalla vallitsevia rakenteita suojaamaan myös tämän tyyppistä itseyrittäjyyttä ja samalla siis - toivottavasti - parantaisi myös taiteilijoiden ammatillista asemaa.
Sosiaaliturva, joka ei kasva kuin palkkatöistä, joita monet taiteilijat tekevät kuitenkin silppuina, tai saavat korvauksen, jos saavat, palkkiona - eläke jota maksetaan apurahoista, joiden kertyminen ei ole tasaista.
Taiteilijuus on marginaalinen ammatti - mutta jo pidemmän aikaa on ollut ilmassa saman tyyppisiä ammatillisia positioita kuin taiteilijuudessa. Vaikka artikkelissakin mainittiin, että kuten taiteilijuus, itsensä työllistämiseen päätyminen on usein oma valinta - mutta se ei silti pitäisi tarkoittaa etä yhteiskunta ei tue tuota valintaa.
20. syyskuuta 2011
Pohjatyötä ja esityksiä.
Tässä on viime aikoina ollut suunnitteluvaihe päällä jossa olen tarkastellut paitsi käytäntöön liittyviä asioita myös erilaisia tekstejä jotka viitoittaisivat tausta-ajatuksia projektille. Kesällä luin Tarja Cronbergin 2010 tekemän raportin Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo - se oli siis tehty edellisen hallituksen aikana ja sisälsi muutamia kannatettavia "parannuksia" taiteilijoiden ja luovien toimijoiden toimeentuloon mutten uskalla toivoa että niitä toimeenpantaisiin - ja vielä on tarkentamatta tämän hallituksen kulttuurilinjaukset - paitsi että se näyttää kokoajan olevan "säästöjen säätämistä".
Mutta lainaan tähän Cronbergin yhteenvedosta hänen esitykseksensä:
"Esitys 1
- Luovan talouden käsitettä laajennetaan kattamaan koko luovan kasvun alue. Taide nähdään luovan kasvun peruspilarina, sen perustutkimuksena.
Salliva ja kokeileva ilmapiiri on luovan kasvun edellytys. Taiteella on tässä ratkaiseva merkitys. Taiteilijoiden ja taiteilijajärjestöjen tulee itse olla keskustelussa aloitteellisia ja aktiivisia, ei vain torjua muiden esityksiä."
"Esitys 2
- Työlainsäädännössä määritellään uusi ryhmä: itsensä työllistävät. Samalla uudistetaan sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että itsensä työllistävät ovat tasa-arvoisia palkkatyötä tekevien kanssa. Heitä ei tule rinnastaa yrittäjiin."
"Esitys 3
- Taidepolitiikan tavoitteeksi asetetaan, että vuonna 2020 taiteilijat voivat rahoittaa toimeentulonsa taiteella nykyisen 50 prosentin asemesta keskimäärin 70-prosenttisesti.
Tähän päästään lisäämällä apurahojen määrää, nostamalla arvonlisäverovapaan taiteesta saadun tulon määrää ja muuttamalla vapaiden taiteilijoiden työttömyysturva työllisyysapurahaksi. Taideyleisön määrää lisätään muuttamalla yhteisöjen taideostot verovapaaksi."
"Esitys 4
- Apurahojen määrää lisätään niin, että apurahamediaani nousee 6 000 euroon. Erityisesti palautetaan pitkäaikaiset apurahat ja lisätään näyttelykorvausapurahoja, jotka tällä hetkellä laahaavat jäljessä."
"Esitys 5
- Arvonlisäverovapaan, taiteeseen liittyvän myyntitulon ylärajaa nostetaan 8 500 eurosta 15 000 euroaan.
Tämä vaikuttaa suoraan kaikkein pienituloisimpien taiteilijoiden, mm. kuvataiteilijoiden ja valokuvataiteilijoiden, toimeentuloon."
"Esitys 6
- Taiteilijan työttömyysturva korvataan työllisyysapurahalla, jonka avulla taiteilija voi tehdä työtä myös töiden välillä. Työllisyysapurahan tarkoitus on parantaa työllistymisen edellytyksiä. Korvaus on ensivaiheessa työmarkkinatuen suuruinen ja sitä anotaan starttirahan tapaan. Työ- ja elinkeinotoimistot hallinnoivat työllisyysapurahojen myöntämistä.
Selvitetään edellytykset taiteilijapalkkaan, jossa valtio korvaa taiteilijalle sen, että taiteilija asettaa työvoimansa luovan talouden käyttöön myös töiden välillä."
"Esitys 7
- Verotukseen ja sosiaaliturvaan kehitetään taiteen tekemisen näkökulmasta toimivat tasausjärjestelmät. Toteutetaan urheilijoiden saamaa oikeutta vastaava oikeus siirtää tuloja verovapaasti tekijän tilille. Sosiaaliturvassa kehitetään taiteilijoille järjestelmä, jossa viimeisen vuoden tulojen sijaan otetaan huomioon kolmen viimeisen vuoden tulot."
"Esitys 8
- Taiteilijoiden eläkejärjestelmää yksinkertaistetaan ja ammattitaiteilijoiden eläketurva keskitetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen (Mela). Valtio korvaa tästä aiheutuvat hallintokulut.
Selvitetään mahdollisuutta tulevaisuudessa toteuttaa Saksan mallin mukainen taiteilijoiden sosiaaliturvavakuutus, jossa taiteen hyödyntäjät myös osallistuvat kustannuksiin."
"Esitys 9
- Valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää lisätään suhteessa 1990-luvun alun tasolle eli noin sataan vuodessa."
"Esitys 10
- Yritysten ja yhteisöjen taideostoille säädetään verovapaus, joka vastaa taiteen sponsoroinnissa toteutettavaa verovapautta."
"Esitys 11
- Julkisen rakentamisen prosenttiperiaatteen toteutumista valvotaan tehokkaammin. Suosituksen noudattamisesta palkitaan verohelpotuksin."
Tässä linkki koko raportiin : http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr06.pdf?lang=
Sinänsä raportteja, esityksiä ja parantavia ehdotuksia on suhteellisen helppo tehdä - ongelmaksi muodostuu aina niiden toimeenpano. Se mikä Cronbergin raportissa tuntui olevan rohkaisevaa toimeenpanon kannalta oli se että se että kaikki esitykset eivät tarvitse toteutuakseen mitään lisärahoitusta - ainoastaan eräänlaisia erilaisia kategorioita- kuten "itsensä työllistäjät" - mutta kysymys joka kuuluu on kaksijakoinen- miten taiteilijan asema parantuisi olemalla "itsensä työllistäjä"
(vaikka esimerkiksi itse niin mielelläni olisinkin) ja miksi se tuntuu niin mahdottomalta muuttaa taiteilijan asemaa - muutoin kuin rinnastamalla ja tuuppaamaalla taiteilija yrittäjäjyyteen?
Mutta lainaan tähän Cronbergin yhteenvedosta hänen esitykseksensä:
"Esitys 1
- Luovan talouden käsitettä laajennetaan kattamaan koko luovan kasvun alue. Taide nähdään luovan kasvun peruspilarina, sen perustutkimuksena.
Salliva ja kokeileva ilmapiiri on luovan kasvun edellytys. Taiteella on tässä ratkaiseva merkitys. Taiteilijoiden ja taiteilijajärjestöjen tulee itse olla keskustelussa aloitteellisia ja aktiivisia, ei vain torjua muiden esityksiä."
"Esitys 2
- Työlainsäädännössä määritellään uusi ryhmä: itsensä työllistävät. Samalla uudistetaan sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että itsensä työllistävät ovat tasa-arvoisia palkkatyötä tekevien kanssa. Heitä ei tule rinnastaa yrittäjiin."
"Esitys 3
- Taidepolitiikan tavoitteeksi asetetaan, että vuonna 2020 taiteilijat voivat rahoittaa toimeentulonsa taiteella nykyisen 50 prosentin asemesta keskimäärin 70-prosenttisesti.
Tähän päästään lisäämällä apurahojen määrää, nostamalla arvonlisäverovapaan taiteesta saadun tulon määrää ja muuttamalla vapaiden taiteilijoiden työttömyysturva työllisyysapurahaksi. Taideyleisön määrää lisätään muuttamalla yhteisöjen taideostot verovapaaksi."
"Esitys 4
- Apurahojen määrää lisätään niin, että apurahamediaani nousee 6 000 euroon. Erityisesti palautetaan pitkäaikaiset apurahat ja lisätään näyttelykorvausapurahoja, jotka tällä hetkellä laahaavat jäljessä."
"Esitys 5
- Arvonlisäverovapaan, taiteeseen liittyvän myyntitulon ylärajaa nostetaan 8 500 eurosta 15 000 euroaan.
Tämä vaikuttaa suoraan kaikkein pienituloisimpien taiteilijoiden, mm. kuvataiteilijoiden ja valokuvataiteilijoiden, toimeentuloon."
"Esitys 6
- Taiteilijan työttömyysturva korvataan työllisyysapurahalla, jonka avulla taiteilija voi tehdä työtä myös töiden välillä. Työllisyysapurahan tarkoitus on parantaa työllistymisen edellytyksiä. Korvaus on ensivaiheessa työmarkkinatuen suuruinen ja sitä anotaan starttirahan tapaan. Työ- ja elinkeinotoimistot hallinnoivat työllisyysapurahojen myöntämistä.
Selvitetään edellytykset taiteilijapalkkaan, jossa valtio korvaa taiteilijalle sen, että taiteilija asettaa työvoimansa luovan talouden käyttöön myös töiden välillä."
"Esitys 7
- Verotukseen ja sosiaaliturvaan kehitetään taiteen tekemisen näkökulmasta toimivat tasausjärjestelmät. Toteutetaan urheilijoiden saamaa oikeutta vastaava oikeus siirtää tuloja verovapaasti tekijän tilille. Sosiaaliturvassa kehitetään taiteilijoille järjestelmä, jossa viimeisen vuoden tulojen sijaan otetaan huomioon kolmen viimeisen vuoden tulot."
"Esitys 8
- Taiteilijoiden eläkejärjestelmää yksinkertaistetaan ja ammattitaiteilijoiden eläketurva keskitetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen (Mela). Valtio korvaa tästä aiheutuvat hallintokulut.
Selvitetään mahdollisuutta tulevaisuudessa toteuttaa Saksan mallin mukainen taiteilijoiden sosiaaliturvavakuutus, jossa taiteen hyödyntäjät myös osallistuvat kustannuksiin."
"Esitys 9
- Valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää lisätään suhteessa 1990-luvun alun tasolle eli noin sataan vuodessa."
"Esitys 10
- Yritysten ja yhteisöjen taideostoille säädetään verovapaus, joka vastaa taiteen sponsoroinnissa toteutettavaa verovapautta."
"Esitys 11
- Julkisen rakentamisen prosenttiperiaatteen toteutumista valvotaan tehokkaammin. Suosituksen noudattamisesta palkitaan verohelpotuksin."
Tässä linkki koko raportiin : http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr06.pdf?lang=
Sinänsä raportteja, esityksiä ja parantavia ehdotuksia on suhteellisen helppo tehdä - ongelmaksi muodostuu aina niiden toimeenpano. Se mikä Cronbergin raportissa tuntui olevan rohkaisevaa toimeenpanon kannalta oli se että se että kaikki esitykset eivät tarvitse toteutuakseen mitään lisärahoitusta - ainoastaan eräänlaisia erilaisia kategorioita- kuten "itsensä työllistäjät" - mutta kysymys joka kuuluu on kaksijakoinen- miten taiteilijan asema parantuisi olemalla "itsensä työllistäjä"
(vaikka esimerkiksi itse niin mielelläni olisinkin) ja miksi se tuntuu niin mahdottomalta muuttaa taiteilijan asemaa - muutoin kuin rinnastamalla ja tuuppaamaalla taiteilija yrittäjäjyyteen?
19. elokuuta 2011
What We Need.
Tässä projekti, jossa kysytään mielenkiintoisia kysymyksiä tämänkin projektin kannalta. / Here is a project that asks interesting questions considering this project as well.
http://forweneedspaceandtime.net/
Kysymysten kautta saattaa saada itsestäänkin jotain irti vaikka ei sitä aina itse huomaisikaan. / Through questions one might receive something out of one self even without realizing it.
http://forweneedspaceandtime.net/
Kysymysten kautta saattaa saada itsestäänkin jotain irti vaikka ei sitä aina itse huomaisikaan. / Through questions one might receive something out of one self even without realizing it.
3. elokuuta 2011
A reference - 12 steps to Success.
Taiteilijana olemiseen liittyy siis edellisen blogi viitteiden viitoittamana kysymys menestymisestä - tai ainakin huomiosta - jota kohti ja jonka kautta taiteilija pyrkii saamaan punnuksensa. "Pöytälaatikkotaiteilijuus" on ammattitaiteilijalle vieras vaihtoehto - taidetta tehdään katsojille/ kokijoille/yleisölle - niiden tarkoittaen vaikka kuinka muuttuvaa ja merkitykseltään määrittymätöntä joukkoa/ asiaa tahansa. / As the previous blog post was suggesting being an artist is affiliated with the idea success - or at least attention - towards what and thru which artist claims his/hers bearing. " Artist creating to a desk drawer" is to a professional artist a foreign option - art is made to the viewer/experiencer/the audience - however changing or an uncategorizible bunch/thing that would mean.
Citéessä tapasimme Taiwanilaisen taitelijan Charlene Shih:n joka teki Los Angelesissa asuessaan teoksen 12 steps to success for artists in Los Angeles - jossa hän käytti amerikkalaisen kultuurin mantraa 12 askeleesta minne tahansa (tai yleensä pois mistä tahansa paheesta) ja haastatteli paikallisia taiteilijoita saadakseen tietää mitkä ovat ne 12 askelta jolla taiteilija saavuttaa menestyksen. /Here at Cité we have met a taiwanese artist Charlene Shih who made a art piece called 12 steps to success for artists in Los Angeles - in which she used the mantra of american culture - the 12 steps to anything (or rather away from any vice possible) and interviewed local artist in order to find out what are those 12 steps in order to find success in art.
Ajattelin laittaa sen tähän oheen eräänlaiseksi referenssiksi taitelijana olemiseen kytkeytyneistä ajatuksista. / I thought to post it here as a sort of reference to the ideas linked with being an artist.
Linkit : / Links:
http://www.youtube.com/user/charleneshih?feature=mhee#p/u/8/w3cMWboWi0c
http://www.youtube.com/user/charleneshih?feature=mhee#p/u/7/6ruMF6nD4xY
Tässä linkki Charlenen näistä ajatuksista toteuttamaan teokseen: / Here is a link to Charlene's piece:
http://www.charleneshih.com/installations-performance/12-steps-to-success-for-artists-in-los-angeles-with-video-clips-
Täällä Citéessä taiteilijat harvemmin jos koskaan keskustelevat taiteensa sisällöstä ja varsinkaan taitelijana olemisen merkityksestä. Yksi syy tähän tuntuu olevan se ilmiselvä tarve saada hiukan "lomaa" tavallisen elin- ja työskentely ympäristön "paineista" tai stressistä olla taiteilija jokapäiväisessä elämässä. Taiteilijoiden 'small talkiin' kuuluu oleellisesti ensi tapaamisessa kysymys: mitä teet ? Johon taitelijat kuvaavat tekemisensä olemusta kuin etikettömän pullon sisältöä. "Olen maalari - olen muusikko, soitan selloa- olen kuvataitelija, työskentelen pääasiallisesti videon kanssa" - mitä muutakaan sitä voisi sanoa - se mitä tekee on yleensä katsottavassa ja koettavasa muodossa, jos sen pystyisi selittämään - sitä tuskin olisi tarvetta tehdä. / Here in Cité artists rarely if ever discuss in depth of the content of their art and especially the meaning of being an artist. One of the reasons to this seems to be the need to have a "vacation" from the ordinary living and working environment and its pressure and stress. The artist small talk consists of - when meeting for the first time - the question : " what do you do ?" In which artists reply as if describing the content of a labelless bottle. " I am a painter - I am a musician , I play the cello, I am a visual artist , I work many with video - What else can you say- if the thing one does could be explainable in words there would be no need for it to be in the visual or otherwise- experienced only- form.
Citéessä tapasimme Taiwanilaisen taitelijan Charlene Shih:n joka teki Los Angelesissa asuessaan teoksen 12 steps to success for artists in Los Angeles - jossa hän käytti amerikkalaisen kultuurin mantraa 12 askeleesta minne tahansa (tai yleensä pois mistä tahansa paheesta) ja haastatteli paikallisia taiteilijoita saadakseen tietää mitkä ovat ne 12 askelta jolla taiteilija saavuttaa menestyksen. /Here at Cité we have met a taiwanese artist Charlene Shih who made a art piece called 12 steps to success for artists in Los Angeles - in which she used the mantra of american culture - the 12 steps to anything (or rather away from any vice possible) and interviewed local artist in order to find out what are those 12 steps in order to find success in art.
Ajattelin laittaa sen tähän oheen eräänlaiseksi referenssiksi taitelijana olemiseen kytkeytyneistä ajatuksista. / I thought to post it here as a sort of reference to the ideas linked with being an artist.
Linkit : / Links:
http://www.youtube.com/user/
http://www.youtube.com/user/
Tässä linkki Charlenen näistä ajatuksista toteuttamaan teokseen: / Here is a link to Charlene's piece:
http://www.charleneshih.com/
Täällä Citéessä taiteilijat harvemmin jos koskaan keskustelevat taiteensa sisällöstä ja varsinkaan taitelijana olemisen merkityksestä. Yksi syy tähän tuntuu olevan se ilmiselvä tarve saada hiukan "lomaa" tavallisen elin- ja työskentely ympäristön "paineista" tai stressistä olla taiteilija jokapäiväisessä elämässä. Taiteilijoiden 'small talkiin' kuuluu oleellisesti ensi tapaamisessa kysymys: mitä teet ? Johon taitelijat kuvaavat tekemisensä olemusta kuin etikettömän pullon sisältöä. "Olen maalari - olen muusikko, soitan selloa- olen kuvataitelija, työskentelen pääasiallisesti videon kanssa" - mitä muutakaan sitä voisi sanoa - se mitä tekee on yleensä katsottavassa ja koettavasa muodossa, jos sen pystyisi selittämään - sitä tuskin olisi tarvetta tehdä. / Here in Cité artists rarely if ever discuss in depth of the content of their art and especially the meaning of being an artist. One of the reasons to this seems to be the need to have a "vacation" from the ordinary living and working environment and its pressure and stress. The artist small talk consists of - when meeting for the first time - the question : " what do you do ?" In which artists reply as if describing the content of a labelless bottle. " I am a painter - I am a musician , I play the cello, I am a visual artist , I work many with video - What else can you say- if the thing one does could be explainable in words there would be no need for it to be in the visual or otherwise- experienced only- form.
11. heinäkuuta 2011
Tosi TV - kohtauksia todellisuudesta... / Reality in TV
Lämmittelen laiskuuttani aloittaa blogimerkintöjen tekeminen linkittämällä oheen esimerkkejä taiteesta tehdystä tv-realitystä:
Work of Art - The next great artist - ensimmäinen jakso :
ohjautuu youtubeen.
http://youtu.be/PEbPMZh_rHs
Tässä on tosi- Tv:tä sen puuduttavassa olomuodossa - eli video jonottamisesta kyseiseen ohjelmaan pääsemiseksi:
School of Saatchi - ensimmäinen jakso - 4ssä osassa :
Ja sitten tietenkin Suomen oma "saatchi": mr. Salmela ja taiteilijaelämää:
http://www.katsomo.fi/?treeId=33004008
Meidän ideamme ei kuitenkaan ole tehdä parodiaa tai minkäänlaista suoraa kommenttia taiteesta tehdyille tosi-tv ohjelmille - ajatuksena on pikemmin käyttää joitain formaatin ominaispiirteitä tapana muodottaa projektia ja saada sen "tuloksia" jaettavaan muotoon.
Mutta mielenkiintoista on tosi-tv:n asema ja suhde taiteeseen ja taiteen ammattikäytäntöihin - nimenomaan sen suhteessa esilläolon kysymykseen, joka tuli esille tee-se-itse dokumentaristien taltioidessa jonotusta ja haastatellessa ohjelmaan pyrkineitä. Kuinka merkityksellistä julkisuus on? Tai pikemmin näkyvyyden saaminen omille teoksilleen / työlleen?
Examples of reality TV programmes including art & artists - How important is "exposure" to an artist (as they put it in the DIY documentaries about the lines to audition in the serie Work of Art : Next Great Artist) ?
Work of Art - The next great artist - ensimmäinen jakso :
ohjautuu youtubeen.
http://youtu.be/PEbPMZh_rHs
Tässä on tosi- Tv:tä sen puuduttavassa olomuodossa - eli video jonottamisesta kyseiseen ohjelmaan pääsemiseksi:
School of Saatchi - ensimmäinen jakso - 4ssä osassa :
Ja sitten tietenkin Suomen oma "saatchi": mr. Salmela ja taiteilijaelämää:
http://www.katsomo.fi/?treeId=33004008
Meidän ideamme ei kuitenkaan ole tehdä parodiaa tai minkäänlaista suoraa kommenttia taiteesta tehdyille tosi-tv ohjelmille - ajatuksena on pikemmin käyttää joitain formaatin ominaispiirteitä tapana muodottaa projektia ja saada sen "tuloksia" jaettavaan muotoon.
Mutta mielenkiintoista on tosi-tv:n asema ja suhde taiteeseen ja taiteen ammattikäytäntöihin - nimenomaan sen suhteessa esilläolon kysymykseen, joka tuli esille tee-se-itse dokumentaristien taltioidessa jonotusta ja haastatellessa ohjelmaan pyrkineitä. Kuinka merkityksellistä julkisuus on? Tai pikemmin näkyvyyden saaminen omille teoksilleen / työlleen?
Examples of reality TV programmes including art & artists - How important is "exposure" to an artist (as they put it in the DIY documentaries about the lines to audition in the serie Work of Art : Next Great Artist) ?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)